Otteluanalyysit

Man City – Southampton: Brittiläistä vauhtia, italialainen ratkaisu

Rodwellin paikka avauksessa oli pieni yllätys.

Omien valmennuskiireiden vuoksi Valioliigakauden alku sai lähtölaukauksensa vasta sunnuntaina. Kaikki paukut säästettiinkin päivän myöhäisempään otteluun  Man City-Southampton.

City kapealla – Southamptonin väljät välit

Jack Rodwell nimettiin ehkäpä hieman yllättäen heti Cityn konehuoneeseen yhdessä Yaya Tourén kanssa, mutta muuten taivaansinisiltä nähtiin varsin odotetunlainen ryhmitys. Mancini lähti operoimaan eräänlaisella 4-4-2:n hybridillä, jossa perinteiset laitapelaajat loistivat moderniin nykytapaan komeasti poissaolollaan tehden syysteemistä pikemminkin jonkinsortin 4-2-2-2:n. Southamptonin Nigel Adkins tuskin lähti ottamaan keskustaa ja sitä kautta koko peliä hallintaansa, vaikka nimesikin selkeän 4-5-1:n vahvalla keskustan kolmikolla.

Southamptonin numeraalinen ylivoima (3v2) keskustan sydämessä ei odotetusti realisoitunut todellisuudessa: keskimmäisen linjan laitapelaajat Rodriquez ja Puncheon puolustivat sivurajoilla Cityn laitapakkeja vastaan jättäen keskuskolmion helisemään Cityn pallorallia vastaan. Todellisuudessa tilanne keskustassa olikin enemmän 4v3 Cityn eduksi, kun sekä Nasri että Silva tulivat aktiivisesti pelirakenteluun mukaan.

Southampton aloitti kuitenkin ennakkoluulottoman pirteästi ja Cityn peli meni hetkeksi sekaisin Sergion Agueron aikaisen loukkaantumisen vuoksi. Niin kauan kuin Southhampton jaksoi uutuuden innolla pitää pakettiaan ylhäällä, sillä ei ollut todellisia vaikeuksia. Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan – niin myös Sotonin prässi ja City pääsi jylläämään omilla vahvuuksillaan vieraiden pakan valuessa lähemmäksi omaa maaliaan.

Southamptonin laitakeskikenttien ottaessa Zabaletan ja Clichyn (joka muuten oli täysin pimennossa ensimmäisellä jaksolla) nousut pois, City keskittyi hakemaan rakoja keskeltä vierailijoiden linjojen välistä. Ja niitä löytyi. Jo ensimmäisellä jaksolla Nasri ja Silva liikkuivat pelinrakenteluvaiheessa järkevästi pallollisia pelaajia kohti (Rodwell & Touré)  ja saivat Southamptonin keskusta-akselin seuraamaan näitä juoksuja hyvin syvälle tehden näin tilaa Tevezille hakea palloja punapaitojen puolustuksen ja keskikenttälinjan välistä. Pelin kapeus (varsinkin Clichyn vasemmalta laidalta) esti kuitenkin Teveziä rakentamasta mitään vaarallista, sillä nopeat kombinaatiot (seinät kolmannelle!) olivat mahdottomia pelaajien välisten pitkien etäisyyksien vuoksi. Lisäksi Agueron tilalle vaihdettu Edin Dzeko ei ole parhaimmillaan hakiessaan juoksuja linjojen taakse, joten Tevezin vaihtoehtot olivat vähissä. Näin ollen Cityn murtautuminen jäi Nasrin (ensimmäiseen maaliin johtanutta) yhtä oivallista pystysyöttöä lukuunottamatta varsin aneemiseksi.

Nasrin ja Silvan liike teki tilaa Tevezille.

Nasrin ja Silvan liike teki tilaa Tevezille.

Vaaran paikka. Tevez pääsee kääntymään linjojen välissä. Kombinaation mahdollisuudet kuitenkin vähissä.

Vaaran paikka. Tevez pääsee kääntymään linjojen välissä. Kombinaation mahdollisuudet kuitenkin vähissä.

Vaihdot ratkaisevat: Adkinsin tuovat maaleja, Manicinin vaihdot tuovat voiton

Pallollisen kontrollin vähyydestä huolimatta (tai juuri sen takia!) Southampton roikkuu pelissä mukana kahden vaihtomiehen ja tehokkaan hyökkäyspelaamisen johdosta. Molemmissa tarvittiin kylläkin City-pelaajien ansiokasta avustusta. Jack Rodwell haluaa varmasti unohtaa tämän debyytin nopeasti. Vaikkakin Adkinsin molemmat vaihtopelaajat tekevät maalin mieheen ensimmäisillä kosketuksillaan, on Mancini kuitenkin vaihdoissaan kollegaansa lopulta viisaampi.

Adkins ei varsinaisesti muuttanut Sotonin pelissä vaihdoillaan mitään, mutta sai kuin onnen kaupalla jotain silti aikaiseksi. Lambertin tullessa kentälle 55. minuutilla ajattelin heidän vaihtavan selkeään 4-4-2:een ja kahteen sentteriin, mutta Do Prado (jolla varmaan 20 kosketusta palloon ennen sitä koko pelissä) siirrettiinkin vasemmalle laidalle puolustamaan 1-0 tappiotta. Tosin aikaa oli vielä paljon silloin jäljellä, joten kärsivällisenä tuossa vaiheessa vieraiden kannatti varmaan vielä ollakin. Oli kuitenkin enemmän sattumaa (surkea puolustuspelaaminen ja Rodwellin puppelointi hyökkäyspään kulmassa) ja Cityn huolimattomuutta kuin Sotonin hyökkäyspään vahvuuttaa, että he pääsivät hetkellisesti jopa johtamaan otteluaan.

Tappiotilanteessa Mancini osoitti kuitenkin olevansa myös oiva taktikko, vaikkei häntä varsinaisesti olla sellaisena juuri pidettykään. Heikon ottelun pelannut Silva otettiin pois ja Balotellin sisääntulon myötä City siirtyi kahden perinteisen sentterin käyttöön. Tevezin pudottaminen enemmän pelintekijän rooliin varmisti sen, että laatikossa olisi nyt aina myös muutama hyökkääjä. Vaihdon myötä City suoraviivaisti peliään selvästi: se nosti laitapakkejaan rohkeammin ylös ja palloja alettiin crossaamaan laatikkoon aiempaa aikaisemmin. Luonnollisestikin se oli nyt järkevämpää, kun myös kohteita oli kiikarissa enemmän kahden sentterin myötä.

Cityn voittomaali oli Mancinin neronleimaus: Clichy (joka ennen Balotellin vaihtoa käytännössä täysin pimennossa) keskitti syvällä hyökkäysalueella loistavan pallon, jonka jatkosta Nasri niittasi loppulukemat.

Suoraviivainen City. Clichy keskittää ja kotijoukkueella on laatikossa tarpeeksi menijöitä voittomaalin tekemiseen.

Loppuratkaisut:

  • Tevez

Aluksi miestä haettiin linjojen väleistä ja linjan takaa. Hän oli oikeastaan kaikkialla uskomattoman elinvoimaisen pallottoman liikkeensa vuoksi. Vain muiden kanssapelaajien pitkät välimatkat Teveziin tämän pallon saadessaan, esti pelin ratkeamisen Citylle jo ensimmäisellä jaksolla. Tevezin arvosta Mancinille (ja joukkueelleen) tänään kertoo se tosiasia, että Silvan tasoinen pelimies uhrattiin taktisen muutoksen edessä. Teveziin luotettiin kaikissa rooleissa: pallottomana ja pallollisena. Kahdella sentterillä pelatessa (varsinkin suoraviivaisemmalla otteella) oli järkevämpää, että Tevez putosi hakemaan palloja syvemmältä ja osallistui aktiivisemmin rakenteluvaiheeseen. Tämä ratkaisi myös voiton lopulta Citylle.

  • Mancini

Valmentajien taisto meni selkeästi Manciolle tänään. Adkins tyytyi kohtaloonsa jo varhain, vaikka pääsikin vastustajan lepsuilun vuoksi lähelle yllätystä. Todellisuudessa tuo yllätys ei kuitenkaan edes ollut lähellä tiukoista loppulukemista huolimatta. Laadukkaammalla valmentajalla oli tänään käytössään laadukkaampi miehistö ja silloin harvemmin yllätyksiä tapahtuu. Kaksi tehtyä maalia antavat kuitenkin Adkinsille ja koko joukkueelle kelpo lähtökohdat seuraaviin kamppailuihin.

Mainokset
Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s