Otteluanalyysit

Juventus-Parma 2-0: Pieni nyanssi ratkaisi puolustamisen oppitunnilla

Viime kauden Italian mestarin, Juventuksen, avauskokoonpanosta puuttui muutama kova nimi, kun Gianluigi Buffon, Giorgio Chiellini sekä Simone Pepe joutuivat jättämään sarjan avausottelun väliin loukkaantumisten vuoksi. Viime kaudella 15 osumaa lainapestillään Parman riveissä viimeistellyt Juve-kasvatti Sebastian Giovinco sai nyt näyttöpaikan torinolaisten avauksessa.

Systeemit nollaavat toisensa

Juventus ryhmittyi otteluun selkeällä 3-5-2- ryhmityksellä, jota on varsinkin Italiassa on viime vuosina totuttu näkemään muita euroopaan suursarjoja selkeästi useammin. Catenaccion kotimaassa on aina arvostettu vahvaa puolustusta ja sellaista kolmen topparin ja kahden laitapuolustajan linja tarjoaa tänäkin päivänä.

Parman Roberto Donadoni ei ottanut riskejä vaan lähti nollaamaan huomattavasti paremmalla materiaalilla toimivaa Juventusta ryhmittämällä oman miehistönsä identtisesti Juven kanssa. Laitapelaajien (lue laitapuolustajien) nousut tuli tilkitä visusti, jos Parma mieli ottelusta jotain kotiinviemisiksi saada.

Kuva

Joukkueet lähtivät otteluun identtisillä ryhmityksillä. Giovinco sai pitkään odottamansa mahdollisuuden.

Ottelun kulku on alusta asti varsin odotetunlainen: Juve avaa lyhyellä laitatoppareiden (Barzagli & Bonucci) vetäytyessä syvälle oman rankkarialueen sivuille. Marrone tekee kokeneemmalleen tilaa ja antaa Pirlon tulla kiltisti hakemaan palloa tämän nenän edestä.

Avaaminen on kuitenkin hidasta ja Juve hinkkaa päätään Parman hyvin organisoituun puolustusmuodostelmaan. Pirlo hieroo oman rangaistusalueen edessä ja keskustan muut pelaajat (Marchisio & Vidal) yrittävät epätoivoisesti hakea rakoja linjojen välistä – tuloksetta.

Parman laitapuolustajat ja topparit antavat esimerkillisen oppitunnin siitä kuinka onnistunut prässi-tuki tilanne rakennetaan: pallollista vastustajaa lähinnä oleva puolustava pelaaja ensin kontrolloi ja hidastaa vastustajaa ja oma kaveri tukee ja ohjaa prässin onnistuneesti loppuun. Lähes poikkeuksetta Parman pelaajat muodostavat pikaisesti puolustussuunnan ylivoimatilanteen (useimmiten 2v1) laidalle, kun Juve saa pallon pelattua siellä omille jalkaan. Eikä Asamoahin ja eikä sen paremmin Lichtsteinerinkaan taito riitä ohittamaan kahta vastustajaa.

Kuva

Parma muodosti laidalle toistuvasti puolustussuunnan ylivoimia.

Peli on siis niin täydellistä kuin se vaan voi ikinä olla: Juve yrittää pelata ”omaa” peliään, mutta Parma (Donadonin johdolla) vastaa ja riisuu kotijoukkueen täydellisesti aseista. Joskin samanaikaisesti Parmalle käy kuitenkin niin kuin usein pelkästään vastustajan pelin tappamiseen keskittyessä käy – ”oma” peli kuolee myös sivutuotteena. Parman pallollinen pelaaminen on epävarmaa, kun pelaajat miettivät jo kenties valmiiksi puolustussuunnan sijoittumistaan mahdollisen syöttöharhan sattuessa. Pelaajat pelaavat    taktisesti nöyränä pelille ja valmentajalleen. Raadollista, mutta kaunista. Ja tämä, jos mikä, osataan Italiassa. Olihan tätä kautta jo odotettukin!

Barzagli sivuuttaa Pirlon

Puoliajalla kumpikaan joukkue ei tee muutoksia ryhmitykseensä. Donadoni on varmasti tyytyväinen omiensa esitykseen eikä mitään tarvitsekaan muuttaa. Sen sijaan Conten käsinukke, Massimo Carrera, tekee pienen (eli jalkapallon todellisuudessa ison) liikkeen ja nopeuttaa Juventuksen avaamista. Palloa ei avata enää Pirlolle jalkaan vaan sitä tuoda Barzaglin toimesta vauhdilla keskiviivan yli.

Kyseessä on klassinen ratkaisu ”pysähtyneeseen tilanteeseen”, jossa luonnollisia, numeraalisia,  ylivoimia ei missään kentän osa-alueella synny täysin identtisten pelijärjestelmiä kumotessa toisensa. Ollaa ikäänkuin seisovassa tilanteessa puolustavien pelaajien pelatessa ”omia vastustajia” vastaan tehden syöttämisestä huonon vaihtoehdon. Barzagli kuitenkin kuljettaa tyhjän tilan yli ja pakottaa vastustajat itseensä kiinni. Vastustajan prässi iskee hanakammin kiinni toppariin kuin huipputaitavaan Pirloon ja Parman paketti alkaa nousta. Tiloja syntyy.

Kuva

Ylimääräinen mies.Barzaglin roolitus avaamisessa ja rakentelussa muutti pelin toisella jaksolla.

Avausmaali on tästä malliesimerkki. Barzagli tuo pallon syvälle vastustajan kenttäpuoliskolle asti (alueelle, jossa keskikentän rakentajat yleensä operoivat) ja muodostaa ylivoiman alueelle. Hän pelaa pallon Asamoahille, jolta tarvitaan tosin vielä 1v1- tilanteen voitto ennenkuin pohjustaa Lichtsteinerin tekemän osuman. Ensimmäisellä jaksolla Parma olisi todennäköisesti saanut Asamohia vastaan vielä 2v1- tilanteen, mutta Barzaglin nousu sekoitti pakkaa juuri sopivasti ”limääräisen” pelaajan tullessa alueelle.

Kuva

Avausmaaliin johtanut tilanne.

Pian avausmaalin jälkeen tapahtuu taas jotain peri-italialaista ja pallo menee maaliin Pirlon vapaapotkusta, vaikka pallo ei oikeasti mene maaliiin ja sitä varten hommaan palkattu ”maali”tuomari seuraa tilannetta kahden metrin päästä. Toisen maalin myötä peli on ohi ja Pirlo saa taas osallistua pelin avaamiseen. Nyt ei ole enää kiire yhtään mihinkään. Tasaistamölinää taustalle, savusoihdut kehiin ja odotetaan loppuvihellystä.

Donadoni yrittää vielä reagoida mahdottomaan tehtävään tekemällä tuplavaihdon miltei heti 2-0- ”maalin” jälkeen. Mitään ei ole kuitenkaan tehtävissä ja myös Parman luotsi tietää sen. Hän lähti otteluun riisumaan Juven aseistaan paljain käsin käärimällä hihat ylös ja tekemällä rajusti töitä puolustussuuntaan. Kun Juve meni johtoon, pelkillä nyrkeillä ei tykkejä vastaan enää taisteltu.

Loppupäätelmät

  • Pienet nyanssit

Ikuinen keskustelu pelijärjestelmistä ja ryhmityksista ei toivottavasti koskaan lakkaa, mutta tosiasiassa ne ovat vain numeroita ja sanahelinää. Oleellisempaa on idea: miten pelaajat liikkuvat pallollisina ja pallottomina sekä minkälaisia roolituksia ja pelillisiä painotuksia joukkue on valmentajaltaan saanut. On niillä pelaajien yksilötaidoillakin vissiin joku merkitys tässä valmentajien pelissä.

Juventus pystyi muuttamaa pienen nyanssin omassa pelaamisessa 5 minuutin ajaksi ja se riitti. Se teki kaksi maalia ja saattoi palata alun kyttäilyyn.

  •  Conten ja Carreran yhteistyö

Olisi mielenkiintoista tietää kuinka herrat hoitavat koko loppukauden. Carreran persoona oli kentän laidalla aktiivinen ja hän viestitti olevansa pelissä mukana. Taputukset viittasivat enemmän pelaajien ”tsemppaamiseen” kuin valmentamiseen, mutta tämä lienee täysin harkittua. Conte haluaa pelaajiensa tietävän, kuka orkesteria johtaa. ”Tsemppaa sä vaan kundeja, ni mä hoidan nää taktiset jutut”.

Mainokset
Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s