Tätä nykyä Fiorentinassa pelaava keskikenttämies David Pizarro on yksi maailman aliarvostetuimmista jalkapalloilijoista. Chileläinen Santiago Wanderersin kasvatti täytti juuri hiljattain 33- vuotta, mutta hänen maagiset taitonsa pelin takana istuvana rakentajana ovat yhä tallella.

Pizarro nousi tietoisuuteen Udinesessa Luciano Spalletin alaisuudessa, jossa hän vietti kokonaiset neljä vuotta. Yhden Interissä vietetyn kauden jälkeen hän seurasi Spalletia Romaan, jossa hän oli hyvin oleellinen osa Roma-valmentajan palapeliä.

Spalletin lähdön jälkeen Pizarron ura pysähtyi Romassa eikä peliaikaa enää juuri tullut. Viime kaudella Manchester Cityn Roberto Mancini osoitti ymmärtävänsä Pizarron arvon ja tarjosi tälle puolikkaan kauden lainapestin tulevan Valioliigamestarin riveissä. Osa jäi lopulta varsin pieneksi ja Pizarro palasi kesällä takaisin Romaan ilman kultamitalia, sillä esiintymiset taivaansinisten paidassa jäivät alle kymmeneen.

Zdenek Zeman ei kuitenkaan löytänyt Pizarrolle käyttöä omassa Stadio Olimpicon vallankumouksessaan ja niinpä piskuinen chileläinen päätyi Fiorentinaan – Romasta tutun Vincenzo Montellan valmennukseen.

Rytmiä ja kontrollia

Pizarro sijoittuu Montellan 3-5-2 ryhmityksessä keskustan kolmiosydämen pohjalle, niin sanottuun istujan rooliin. Hänen tärkeimpänä tehtävänä on olla pelin rakennusvaiheessa aina pelattavissa ja kyettävä pitämään pallo varmasti oman joukkueen hallinnassa. Tarpeen vaatiessa tämän pelipaikan pelaajan on kyettävä rohkeasti hakemaan palloa myös ahtaista väleistä ja selvittävä jopa kahden vastustajan prässistä.

Syvällä omalla alueellaan operoivat maestrot joutuvat monesti kahden suuntaisten prässien (keskinkentän keskuspelaajat ja hyökkääjät) kohteeksi: positiivisen transition vaiheessa pelintekijän läheisyydessä on luonnollisesti vastustajan hyökkääjiä ja keskikenttäpelaajia juuri päättyneen hyökkäystilanteen jäljiltä ja haluavat voittaa pallon takaisin omalle joukkueelleen. Näin ollen syvien vesin rakentajalta edellytetään kykyä reagoida eritasoisiin prässeihin ja ylläpitää samalla tilanteen rytmi ja kontrolli.

Pizarro ei ole kuitenkaan tyypillinen pohjapelaaja. Hänessä on räjähtävyyttä ja luonnollista luovuutta. Ominaisuuksia, joita pohjapelaajalta ei yleensvaadita. Nämä ominaisuudet mahdollistavat Pizarrolta muitakin ratkaisuja kuin yhden tai kahden kosketuksen ”helppoja” syöttöjä alas tai sivulle. Tätä huipputärkeää ominaisuutta ei ehdottomasti pidä aliarvioida, mutta Pizarro tarjoaa joukkueelleen (ja valmentajalleen!) huomattavasti laajempia mahdollisuuksia. Hänen temperamenttinen eteläamerikkalainen ajattelunsa tarjoaa raikkaita tuulahduksia pelin ryhmittämiseen: hän on kuin nainen – täynnä arvoituksia.

Tämän vuoksi myös vastustajan on vaikea suhtautua Pizarroon: pelkkä syöttösuuntien peittäminen ei häntä vastaan aina riitä, sillä Pizarro ei välttämättä edes syötä. Pizarro saattaa helposti ottaa käyttöönsä 7-8 kosketuksen tempokuljetuksen, jonka aikana imee syöttösuuntien peittäjät itseensä ja täyttää imunsa tuottaman tyhjän tilan täydellisesti ajoitetulla ja kontrolloidulla painopisteen vaihdolla.

Ja kun vastustaja päättää lähteä rohkeasti riistamaan pelivälinettä Pizarrolta jalasta tuetussa prässissä, pelaa 170 senttinen chileiläinen yhden kosketuksen helpon syötön omille – yleensä seinällä kolmannelle. Ja vastustajan prässääjät turhautuvat.

Juuri tuo pelin rytmittäminen tekee Pizarrosta maailmanluokan pelaajan tällä paikalla. Hän kykenee valitsemaan tilanteissa pääsäntöisesti aina oikean vaihtoehdon: hän tietää milloin pelata nopeasti ja milloin hitaasti. Hän tunnistaa tilanteen ja reagoi siihen niinkuin vain todellinen laatupelaaja voi.

Säästeliäs puolustaja

Ottelussa Juventusta vastaan Pizarro puolustaa omalle tyylilleen uskollisena. Pienen kokonsa myötä Pizarro on kehittänyt puoluspeliään siten, että hän tuskin koskee keneenkään pelin aikana – eikä hänen edes tarvitse. Hän tunnistaa heikkoutensa ja on järkevä pelaaja: Pizarro on ajattelussaan vastustajaansa yhden askeleen edellä ja puolustaa sjoittumisellaan.

Joku harjaantumaton silmä voisi pitää häntä neitimäisenä  ja kaksinkamppailuja välttelevänä

primadonnanna, mutta todellinen jalkapallosilmä tunnistaa hänen älykkyytensä. Erään pienikokoisen ja taivan suomalaisen keskikenttäpelaajan loukkaantumishistoria (ja ura!) voisi kenties olla erilainen, jos hän olisi keskittynyt riehumisen (ja sukittamisen) sijaan maltillisempaan puolustamiseen sijoittumalla järkevästi. Tai joku (Guy Roux:in lisäksi) olisi sitä hänelle opettanut.

Pizarro ei siis juurikaan taklaa vaan hän riistää pallon koskemalla vain palloon – hyvin harvoin hän edes ajaa vastustajan runkoon kiinni. Hän sijoittuu ennaltaehkäisevästi aina pallon alapuolelle ja tukee riistävien keskikenttäpelaajien (Valero, Romulo) prässiä takaa päin. Loistavan sijoittumisen ja tilannetajun vuoksi Pizarro ikäänkuin keräilee palloja vastustajan jalasta kuin mustikoita metsästä konsanaan. Helppoa.

 Juve kokee Pizarron taidon

 Ottelussa Juventusta vastaan Pizarrolla on 208 (ekalla jaksolla 95, tokalla 113) kosketusta palloon. Hänen keskimääräinen suoritus ottelussa pallon kanssa tapahtuu 2,8:lla kosketuksella. Pizarro syöttää pelin aikana 74 kertaa, onnistumisprosentin ollessa 93,2 ja syötöistä 62,2 prosenttia suuntautuu eteenpäin.

 Juvea vastaan Pizarro menettää pallon 3 kertaa. Pallottomana olleessaan peliväline käy Juven toimesta kontrolloidusti hänen alapuolellaan ainoastaan 18 kertaa koko ottelun aikana. Muun ajan ottelusta hän on pallottomana siis aina pallon alapuolella – ja peli hänen etupuolellaan. Pizarro onnistuu riistämään pallon kahdeksan kertaa ja kaksi kertaa hän joutuu rikkomaan vastusjaansa. Toisesta rikkeestä tulee myös keltainen kortti.

 Tilastot kertovat tosiasioita Pizarron laadusta, mutta paljon jää myös niiden ulkopuolelle. Hän edesauttaa loistavalla prässi-tuki- pelaamisella monen pallonriiston onnistumista ja ennakoivalla sijoittumisellaan monta taklausta jää tekemättä. Tosin kaksi kertaa Pizarro ajatuu puolustilanteessa vastustajan väärälle puolelle, mutta tilanteista ei koidu Fiorentinan kannalta mitään vaarallista.

 Ottelun aikana Pizarron suoritustaso ei siis juuri heilahtele. Ensimmäisellä jaksolla hän käyttää keskimäärin 2,79 ja toisella 2,82 kosketusta suoritusta kohden. Ensimmäisellä jaksolla Pizarrolla on viisi yli viiden kosketuksen suoritusta ja toisella jaksolla niitä on 7. Vastaavasti toisella jaksolla yhden kosketuksen suorituksia on hieman ensimmäistä jaksoa enemmän (10-8).

 Toisella jaksolla Pizarron syötöt suuntautuvat hieman ensimmäistä enemmän taaksepäin (15-10), mutta myös syöttöjen onnistusprosentti on parempi, 95% (ekalla jaksolla 91,1).

 Tilastot eivät tosin kerro sitä tosiasiaa, että vastaavalla pelipaikalla Juventuksen riveissä pelannut Andrea Pirlo otetaan vaihtoon ottelun 61. peliminuutilla. Tuskin kukaan tosin edes huomasi hänen olleen Pizarron kanssa samalla kentällä!

 Pizarro pähkinänkuoressa

 Rytmi

 Pizarro ymmärtää pelin virtaukset ja osaa sekä elää niiden mukana että vaikuttaa niiden kulkuun. Hän, jos kuka osaa pelin rytmittämisen jalon taidon – ehkäpä paremmin kuin kukaan muu koko maailmassa.

 Kontrolli

 Liittyy oleellisesti myös rytmiin, mutta ilman kontrollia ei ole rytmiä. Pizarro pystyy kontrolloimaan peliä ja pelivälinettä. Yleensä hyvät pelaajat pystyvät vain toiseen näistä, mutta Pizarrolta onnistuvat molemmat lähes häikäisevällä varmuudella. Pizarro uskaltaa (ja haluaa!) vaikuttaa pelitapahtumiin ja osallistuu peliin ajatuksellaan – sekä pallollisena että pallottomana.

 Taito

 David Pizarro on huikean taitava pelaaja. Hän kykenee pelaamaan hyvin pienessä tilassa ja monesti jopa kahden pelaajan prässissä – onnistuneesti. Pizarron syöttövalikoima on laaja: yhden kosketuksen seinät kolmannelle sivupainossa ja 50 metrin painopisteen vaihdot (maalla, merellä ja ilmassa!) kuuluvat kaikki repertuaariin.

 Häikäisevä pelaaja, joka tarvitsee vain valmentajan, joka ymmärtää hän. David, olet tervetullut minun joukkueeseeni ihan milloin vain! 

( Nro 7)

Mainokset
Otteluanalyysit

Reading – Tottenham 1-3: AVB ja realismi

Andres Villas-Boas sai toisen mahdollisuutensa Englannissa, kun Tottenham palkkasi hänet kesällä seuran päävalmentajaksi. Kovassa nosteessa ollut ura koki kolauksen epäonnistuneen Chelsea-visiitin jälkeen ja nyt hänen olisi käytettävä mahdollisuutensa paremmin, sillä kolmatta tilaisuutta Saarivaltiossa tuskin enää tulee – ainakaan kärkipään joukkueessa.

Ura testissä

Villas-Boasin ura Chelseassa ei suinkaan katkennut huonoihin tuloksiin (kuten yleensä ajatellaan), vaan huonoon puolustuksen organisointiin. Hitaalla puolustuslinjan sydämellä alkukaudesta (Terry- Ivanovic) operoinut AVB peluutti alanelikkoaan itsetuhoisen korkealla – ja sai maksaa siitä työpaikkansa. Linjan korkeus yhdistettynä keskuskolmikon (Mikel, Lampard, Ramires) laiskaan prässiin tuhosi AVB:n mahdollisuudet onnistua Chelseassa. Tästä ehkäpä konkreettisimpana esimerkkinä alkukaudesta pelattu kotiottelu Arsenalia vastaan, jonka naapurit Pohjois-Lontoosta voittivat 5-3 van Persien tehdessä hattutempun täydellisessä puolustuspelin katastrofissa.

Nuorelle ja kokemattomalle valmentajalle (varsinkin uudessa ympäristössä) on tavanomaista pyrkiä todistelemaan omaa pätevyyttään. Tällöin toiminnan keskiössä on oman kompetenssin todisteleminen ja luottamuksen luonti uusiin alaisiin. Inhimillisiä piirteitä, muttei toivottavia tulosorientoituneessa jalkapallomaailmassa. Nuorestaan iästään huolimatta suuren valmentajan elkein Stamford Bridgelle saapunut Villas-Boas ei nähnyt alkuinnostuksessaan koko kuvaa ja yritti tehdä liian paljon liian lyhyessä ajassa.

AVB kaatui Chelseassa omaan romanttiseen positiivisuuteensa ja liian kovaan itseluottamukseen. Hän uskoi olevansa kaikkivoipa ja siten kykenevä muuttamaan uuden joukkueensa pelitapaa (ja ennenkaikkea vanhoihin tapoihin juurtuneita pelaajia!) jääräpäisesti (ja nopeasti!) omanlaisekseen. Peli kuitenkin opettaa nöyryyttä ja sen AVB on toivonmukaan saanut myös oppia.

AVB tiedostaa tilanteensa

Villas-Boasin uusi tuleminen huokuu realismia ja nöyryyttä. Hän on yhä lähestymisessään hyvin positiivinen, mutta naiivi romantikko loistaa poissaolollaan. Hän tiedostaa rajallisuutensa muutoksen tekijänä sekä osoittaa kunnioitusta pelille ja Harry Redknappin tekemälle hyvälle työlle.

Kesän hankinnoista Vertonghen, Sigurdsson ja Dembele ovat avauksessa, kun portugalilainen asettaa joukkonsa hänelle tuttuuun 4-3-3 järjestelmään. Readingin McDermott lähtee puolustamaan 4-5-1:llä ja toivoo raapivansa ottelusta jotain.

AVB luottaa hyväksihavaittuun pelitapaan, mutta ryhmitys on kartalla hieman erilainen.

Ottelun alku on pelillisesti sekava, mutta kertoo heti kaiken oleellisen AVB:n uudesta tulemisesta: hän on oppinut läksynsä.

Ensinnäkin hän on pitänyt kiinni joukkueen aiemmista vahvuuksista. Tottenham hyökkää viimeisellä kolmanneksella yhä kuten aiemmin: se luottaa hyökkääjiensä räjähtäviin taito-ominaisuuksiin, luovuuteen ja viimeistelytaitoon. Aivan kuten teki ’Arrykin. Tuntui siltä, kuin ”Wheeler Dealer” piti (mukavasti tuolissa istuessaan) sulana hulluutena, että tälläisella hykköyskaliiberilla alettaisiin hieromaan jotain pitkiä hyökkäyksiä.

Toiseksi puolustajian toiminta alakerrassa osoittaa Villas-Boasin kykyä niellä romantiikka ja asettaa tehokkuus omankin filosofian edelle. Topparipari Gallas-Vertonghen ei ota minkäänlaisia riskejä alakerrassa pienenkään prässin alla, vaan pallot siivotaan surutta ylöspäin. Myöskään keskikentän pohjan Sandro ei turhia ujostele, kun pallo on vaarallisilla alueilla. Ajoittain peli on jopa brittiläisempää kuin paahtoleipä ja pavut. Maassa maan tavalla.

Readingin määrätietoisuuden puute vieraiden suhteellisen korkean prässin kanssa sekä Spursin hyökyaaltoileva hyökkääminen aiheuttaa saman ilmiön kuin toissaviikkoisessa Inter-Roma- pelissä: kummallakana joukkueella ei ole varsinaista kontrollia pelistä. Vauhtia on kyllä senkin edestä.

Leimaavaa ottelulle on molempien joukkueiden varsin laaduton syöttäminen. Pallo menetetään helposti jopa näennäisessä prässissä ja varsinkin Tottenhamin konehuoneen pelaamisesta huokuu yhteispelin puute. Uusien pelaajien ja heidän roolitustensa asettuminen vie aikaa – ja tällä kertaa Villas-Boasilla ei olekaan varaa hätiköidä joukkueen pelitavan kanssa. Varmaankin myös siitä syystä pallo toimitaan useasti varsin nopeasti ja suoraviivaisesti hyökkäyskolmannekselle. Vain muutamia kertoja joukkue ”harjoittelee” peliin avaamista ja rakentaa peliä hitaasti keskustan kautta omalla alueellaan.

Silloin tosin Villas-Boasin kädenjälki näkyykin selvästi: topparit nousevat erittäin ylös ja Sandro putoaa jopa heidän alapuolelleen. Varsinkin Vertonghen antaa muutaman todella herkullisen pallon noustuaan keskiviivan tuntumaan. Joukkue jatkaa kuitenkin tämän vaiheen hiomista vielä harkoituskentällä. Tällä kertaa on olennaisempaa saada tulos.

Villas-Boasin uudistamaa pelin rakentamista käytetään säästeliäästi.

Kysymysmerkkejä

Villas-Boasin akilleen kantapääksi muodostuneen puolustuslinjan pelaamisesta ei vielä tänään saada selvyyttä. Reading on heikko eikä se pysty horjuttamaan Spursia millään osa-alueella. Vierasjoukkueen keskuskolmikko tekee kuitenkin hyvin töitä puolustussuuntaan ja onkin uudistetun keskiakselin parasta antia tänään.

Varsinkin hyökkäyspäässä tämä osasto tekee monta riistoa vastustajan peliä tekeviltä pelaajilta (Karacan, Leigertwood) eikä kotijoukkue pääse testaamaan Tottenhamin alakerran pumppaamista linjan taakse pelattavilla palloilla – pointti, joka siis tuhosi AVB:n Chelseassa, näyttäisi toimivan paremmin – ainakin tänään.

Tottenhamin keskustan rakentelu ei ole kuitenkaan vielä millään tasolla vakuuttavaa. Vieraspeliin voikin lähteä selkeästi vastahyökkäyksiin perustuvalla pelitavalla, jossa keskialue ohitetaan nopeasti, mutta kotona pelatessaan joukkueet tulevat suurimmaksi osaksi The Lanelle puolustamaan ja silloin myös Spursin rakenteluvaiheen laatu mitataan paremmin. Vierailijat tulevat makamaan alhaalla ja haluavat pitää Lennonin, Balen ja laitapakkien juoksutilat linjan takana mahdollisimman ahtaina.

Uusi keskusta

Redknapp käytti lähes aina kahden pelaajan keskustaa, joskin nyanssierot nykyisen systeemin kanssa ovat varsin pieniä. Modricin ja Parkerin keskustassa Van Der Vaart pelasi kymppipaikaltaan ( tai valehyökkääjä!) eräänlaisena kolmantena (joskin todella hyökkäävänä) keskikenttäpelaajana hyvin vapaassa roolissa. Nyt Sandro näyttäisi ottavan loukkaantuneena olevan Scott Parkerin paikan puolustuslinjaa suojelevana pelaajana, kun taas Sigurdsson ja Dembele korvaavat Var Der Vaartin ja Modricin roolit luovempina ja hyökkäävämpinä pelinrakentajina. Varsinkin Dembeleen kohdistuu kovia odotuksia, sillä hänen täytyisi pystyä täyttämään Modricin jättämä aukko Spursin keskustassa.

Dembele onkin tänään varsin pirteä ja pystyy varmasti tuottamaan iloa Tottenhamin kannattajille myös jatkossa. Hänen tempokuljetuksena ovat huippuluokkaa, kun linjojen edessä oleva tyhjä tila tulee poistaa nopeasti ja kontrolloidusti positiivisen transition vaiheessa.

Ylivertainen vierailija

Tottenham on tänään suoraviivainen ja vaarallinen. Se laukoo ottelussa 22 kertaa Readingin 4:ää vastaan ja voittaa varsin helposti todella aneemisesti pelanneen kotijoukkueen. 2-0- maalin tuuletuksessa Villas-Boasin olemuksesta huokuu helpotus ja itseluottamus alkaa varmasti palamaan lupaavan valmentajan toimintaan. Vaikean alkukauden jälkeen tämä oli ehdottaman tarpeellista.

Realismi korostuu myös samantien. 2-0- johdossa ei haluta hakea lisämaaleja liian innokkaasti vaan tärkeämpää on turvata johto: hyökkäävä Sigurdsson vaihdetaan samantien maalin jälkeen selkeästi puolustavampaan Tom Huddlestoneen.

Maalin jälkeen Tottenham alkaa myös ensimmäistä kertaa koko ottelun aikana kontrolloida peliä. Se rakentaa hyökkäyksiään selkeästi aiempaa hitaammin eikä hätiköidyillä vedoilla haluta menettää palloa liian nopeasti. (Tottenham oli laukonut alle tunnin kohdalla jo 16 kertaa, joten viimeisellä puolituntisella tahtii alenee selvästi.)

Realismia AVB:n Tottenhamissa. Bale puolustaa yhä syvällä omalla alueella, vaikka taululla on tukeva 3-0- johto.

Loppupäätelmät

  • AVB luo nahkansa.

Andres Villas-Boasin toinen tuleminen on oodi realismille ja pelin kunnioittamiselle. Hän nielee ylpeytensä, on nöyrä, eikä yritä todistella taitojaan muille. Hänellä on myös tarpeeksi itseluottamusta olla tekemättä liian suuria muutoksia: hän luottaa joukkueensa totuttuihin pelillisiin vahvuuksiin. Toisaalta voidaan kysyä, onko Villas-Boas nyt enemmän kotonaan Tottenhamissa kuin Chelsessa? Ainakin Spursin pelaajamateriaali niin taito-ominaisuuksiltaan kuin oppimisedellytyksiltääkin vaikuttaisi olevan AVB:lle Chelsean viimevuotista joukkuetta sopivampi.

  • Heikko Reading

Readingin esitys on tänään umpisurkea. TV-kameroiden poimimat haukottelevat kotijoukkueen kannattajat kertovat enemmän kuin tämän kirjoituksen tuhat merkkiä. Sarjanousijalla ei ole tänään pelissään minkäänlaista muotoa eikä varsinkaan ryhtiä. Sen mahdollisuus olisi ollut vastustajan puolustuslinjan testaamisessa nopeilla transitioilla, mutta se haluaa pelata alhaalta asti ”kontrolloidun huonosti” ylhäältä prässääviä, veronhimoisia, Spurs-hyökkääjiä vastaan. Kotijoukkueen alakerrassa nähdäänkin junnumaisia sekoiluja ja halpoja virheitä, kun maalivahdin ja kokeneen Ian Harten tekniikka ei yksinkertaisesti riitä pelaamaan ”pelaavasti” tällä tasolla.

Huikeaan sarjanousuun viime kaudella Readingin johdattanut Brian McDermott taitaa tarvita myös oman ”reality-checkinsä”. Toivottavasti hän saa sen ennen potkujaan.

Normaali
Otteluanalyysit

Inter -Roma 1-3: Ei kontrollia

Zdenek Zemanin Roma ei pettänyt: se pelasi juuri niin yltiöpositiivista (jopa kaoottista) hyökkäyspeliä kuin etukäteen kaikki saattoivat odottaa. Interin epäonneksi Giuseppe Meazzan uumenissa oli kuitenkin yksi henkilö, joka tähän ei osannut valmistautua. Nuorelle päävalmentajalle Andrea Stramaccionille jäi vielä paljon opittavaa.

Tutulla 4-3-3- muodostelmalla operoinut Zeman teki kolme muutosta viikon takaisen Catania- ottelun avaukseen: keskustassa Miralem Pjanic ja Chievosta tullut Michael Bradley saivat tehdä tilaa Florenzille ja Tachtsidikselle, kun taas Genoasta kesällä saapunut Mattia Destro korvasi Erik Lamelan yläkolmikossa.

Kuva

Vanhoista Roma- pelaajista Totti ja De Rossi saivat totutella kartalla hieman uudenlaisille paikoille. Luonnossa De Rossin rooli oli huomattavasti totuttua erilaisempi.

Aiemmin mm. Roman junioriorganisaatiossa työskennellyt Interin Andrea Stramaccioni teki yhden muutoksen viime viikolla 3-0 Pescaran vieraissa kaataneeseen avaukseensa, kun kesällä Portosta saapunut Alvaro Pereira korvasi kokeneen Esteban Cambiasson 4-3-1-2- ryhmityksessä muodostaen Walter Garganon ja Fredy Guarinin kanssa keskustan kolmikon – Sneijderin aloittaessa kymppipaikalla kärkien takana.

Roman paketti korkealla – Inter yrittää vasemmalta

Roma nostaa pakettinsa alusta asti hyvin korkealle: kartalla kolme ylintä pelaajaa ottavat ylhäältä kiinni myös luonnossa. Interin keskustakolmikko ei saa avaamistaan eikä rakenteluaan toimimaan ja se yrittääkin kohtuullisella menestyksellä pelata ensimmäisen prässilinjan yli. Erittäin korkealla ja kapealla pelannut Roman puolustuslinja on monta kertaa helisemässä ja se joutuu jatkuvasti juoksemaan vaarallisen korkealta alaspäin omaa maaliaan kohti käsien noustessa ylös linjatuomarin suuntaan. Lippumiehen vastaukset heilutuksilla ja Nagotomon väärät askelmerkit pelastavat kuitenkin vierasjoukkueen aikaiselta takaiskulta.

Interin yritykset ovat luonnollisia, mutta taktisesti perusteettomia: Roman alin linja ylitetään äärimmäisen nopean vasurin Nagotomon vuoksi vasemmalta, mutta paragualainen tulokas Piris kestää suhteellisen hyvin japanilaisen kyydissä. Roman vasemmalle laidalla vahvasti nousuja tehnyt Balzaretti sen sijaan pääsee Interin kannalta liian helpolla pelatessaan Zanetin ”nousuja” vastaan. Jälkikäteen ajateltuna voisi viisastella, että tässä kohtaa Stramaccionin olisi kannattanut harkita Nagatomon juoksuttamista selvästi Piristä kankeampaa Balzarettia vastaan.

Kumpikaan joukkue ei kontrolloi peliään – ei pallottomana eikä pallollisena. Roman kontrolloiduin vaihe pelissä on sen avaaminen: viime kaudesta poiketen (jolloin avattiin aina toppareiden väliin pudonneelle De Rossille) se avaa aina laitapuolustajalle, joka pääsääntöisesti on Balzaretti. Inter antaa Italian maajoukkuepuolustajan tuoda palloa kaikessa rauhassa laitaansa pitkin. Saama kaava toistui läpi ottelun, joten näyttää siltä, että De Rossi saa alkaa totuttelemaan uuteen, selkeästi pienempään pallolliseen rooliinsa. Kesällä Romaan saapunut 21-vuotias kreikkalainen Tachtsidis istutettiin nyt keskikentän sydämeen De Rossin paikalle, joskin hänenkin pallollinen osallistuminen avaamisessa ja rakentelussa jäi tuolle pelipaikalle harvinaisen pieneksi.

Tachtsidiksen roolitus keskustan ”kontrolloivana” pelaajana kiteyttää Zemanin ajatuksen jalkapallosta: kreikkalainen juoksee pallon kanssa useasti keskiviivan ohi lähimpien keskuspelaajien mennessä vielä kovempaa eteenpäin hänen edessään. Yleensä keskustan sydänpelaajat syöttävät palloa varmasti omilleen ja pitävät keskustan kasassa sijoittumalla pelin alle. Tämä mies on kuitenkin eri maata.

Puolustussuuntaan hän juoksee taas – nyt nenää omaa maalia kohti. Harvoin olen nähnyt moista, että Interin tasoista joukkuetta vastaan pelattaessa vastustajalla ei ole käytännössä yhtään omaa puolustuslinjaa suojelevaa pelaajaa, joka haluaisi pelin selkeästi etupuolelleen. Tachtsidis tulee sen sijaan pallollista vastustajaa kohti takaapäin – ja useasti. Keskikentän keskustassa!

Kuva

Tachtsidis ”kontrolloi” juoksemalla eteen ja taakse – pallon kanssa ja ilman. Kentällä oli jatkuvasti paljon tilaa ja pelin virtaukset epänormaaleja.

Positiivisuus palkitaan

Lopulta käy niin kuin maajoukkueemme rakas päävalmentaja Mixu Paatelainen on monesti, positiivisen, humanistiseen filosofiaan vetoamalla sanonut.

Zeman ja Roma selviävät toisen jakson alun aivan käsittämättömästä 20 minuutin jaksosta, jonka aikana Roma pelaa täysin kaikkia modernin jalkapallon totuttuja normeja vastaan: se pitää puolustuslinjan korkella, mutta siitä huolimatta jättää linjojen väliin (Sneijderille!) tilaa pelata –  samaan aikaan, kun ”kontrolli-friikki” Tachtsidis (kukas mukaan) rakentaa ja päättää hyökkäyksiä toisessa päässä. Peli näyttää siltä kuin sitä pelattaisiin jossain toisessa ajassa ja jollain toisella planeetalla.

Kuva

Positiivisuus palkitaan. Kreikkalainen keskusta-ankkuri rakentaa syvällä hyökkäyspäässä ja toinen keskuskolmikon pelaaja Marquinho kärkkyy ylimmässä linjassa.

Ainoastaan Stramaccionin pelaajavaihdot ja ryhmityksen muutos sekä tietenkin Tottin upea henkilökohtainen oivallus Osavaldon 2-1- osumaan pelastavat giallorossin. Tai näin ainakin kyyninen realisti ajattelisi. Itse kuitenkin uskon (MIxun rohkaisemana), että positiivisuus palkittiin, taas.

Tosin täytyy kyllä ihmetellä Inter-luotsin tekemiä muutoksia. Hän vaihtoi selkeän kahden kärjen systeemin yhteen juuri kun Roman alakerta alkoi jatkuvan pumppaamisen johdosta näyttämään väsyneeltä. Pirteän Cassanon tilalle otettiin Rodrigo Palacios, joka kävi kentällä vain valkaisemassa kenkänsä oikealla sivurajalla Diego Militon jäädessä kovin yksin keskellä.

Myöskään ryhmityksen muuttaminen 4-2-3-1:een Cambiasson sisääntulon myötä ei tuntunut kovinkaan järkevältä vaihtoehdolta: ottelun ensimmäinen, selkeästi kontrolloivassa roolissa ollut, keskustan pelaaja tuli kentälle tappioasemassa olevaan joukkueeseen. Interin alkoi rakentaa hitaasti keskustan kautta ja vetäytyi pallottomana syvälle juuri silloin kun sen olisi täytynyt iskeä väsynyttä ja muutenkin läpi ottelun holtittomasti pelannutta puolustuslinjaa vastaan mahdollisimman nopeasti. Kentälle vaihtojen myötä tullut Moutinho ei myöskään päässyt oikeuksiinsa laitaroolissa eikä näin ollen pystynyt juuri vaikuttamaan pelin kulkuun.

Tällä tasolla valmentajien pitäisi käyttää saamansa tilaisuudet paremmin hyödykseen – varsinkin, kun taktinen etu pelaajavaihdoissa olisi selkeästi kotijoukkueella vieraiden joutuessa tekemään ensimmäiset kaksi vaihtoaan pakon sanelemina loukkaantumisten myötä.

Roma tekee kuitenkin läpi ottelun (ja varmaan koko loppukauden) asiansa omalla tavallaan: se liikkuu dynaamisesta aina eteenpäin pallon saatuaan, keskikenttä ylitetään mahdollisimman nopeasti ja pallottomat pelaajat tekevät kovia spurtteja suoraan eteenpäin. Ensimmäinen sivuttaissuuntainen (jopa kontrolloiva) syöttö Roma-pelaajan jalasta hyökkäysalueella nähdään muistiinpanojeni mukaan ottelun 72 peliminuutilla. Tämän jälkeen sama toistuu muutaman kerran 3-1- tilanteessa ottelun loppuhetkillä.

Mielenkiintoista nähdä kuinka muut joukkueet lähtevät kauden aikana Romaa vastaan pelaamaan. Jos Zemanin miehistö pelaa tälla tapaa Interiä vastaan vieraissa, se tuskin tulee muuttamaan omassa tekemisessään mitään – oli vastassa mikä joukkue tahansa!

Loppupäätelmät:

  • Peli ilman kontrollia

Kumpikaan joukkue ei kontrolloi peliä: Roma ei siihen edes pyri ja Inter ei kykene pelaamaan Roman korkean prässin ohi tarpeeksi laadukkaasti. Molemmat joukkueet menettävät pallon järjestäen varsin nopeasti – molemmat eri syistä. Tämän vuoksi ottelusta muodostuu hyvin nykynormien vastainen ottelu ja sen virtaukset ovat epänormaalin tiheitä. Joku voisi sanoa tätä viihdyttäväksi peliksi, minä sanon sitä kontrolloimattomaksi peliksi. Ja siitä on valmentajalle viihde kaukana!

  • Nuori mies jäätyi

Andrea Stramaccioni ei kyennyt reagoimaan tänään ottelun tapahtumiin: vaihdoissa ei ollut logiikkaa ja ryhmityksen muutos tuntui väkinäiseltä. Potentiaalia valmentajasta kuitenkin löytyy varmuudella ja on mukava nähdä, että italiassakin uskalletaan antaa mahdollisuus kokemattomalle nuorukaiselle, jonka näytöt ovat toistaiseksi junnupuolelta.

  • Romantiikka voitti – ainakin tänään

Zemanin pelifilosofiaa ei voi kuin ihailla – vaikkakaan en itse sitä sellaisenaan toteuttaisi. Nykyjalkapallon realiteetit tuntien on miltei mahdotonta voittaa isoja asioita pitkän kauden aikana puolustamalla niin kuin Roma tänään puolusti. Se oli tänään jopa hieman onnekas ja on varmaa, että keltapunaiset tulevat päästämään tällä kaudella paljon maaleja – joskin tulevat niitä myös paljon tekemään. Mestareiden liigaankin pääsy olisi kuitenkin jo kova saavutus. Isoon osaan kauden aikana nousee myös pelaajien fysiikka: kuinka hyvin he jaksavat viikosta toiseen tämänkaltaisen pelaamisen rasitukset. Luulisi ainakin Tottin jaloissa painavan – en muista koskaan nähneeni Il Capitanon prässäävän vastustajan pakkeja hulluna vielä ottelun viimeisillä minuuteilla.

Normaali