Otteluanalyysit

Inter -Roma 1-3: Ei kontrollia

Zdenek Zemanin Roma ei pettänyt: se pelasi juuri niin yltiöpositiivista (jopa kaoottista) hyökkäyspeliä kuin etukäteen kaikki saattoivat odottaa. Interin epäonneksi Giuseppe Meazzan uumenissa oli kuitenkin yksi henkilö, joka tähän ei osannut valmistautua. Nuorelle päävalmentajalle Andrea Stramaccionille jäi vielä paljon opittavaa.

Tutulla 4-3-3- muodostelmalla operoinut Zeman teki kolme muutosta viikon takaisen Catania- ottelun avaukseen: keskustassa Miralem Pjanic ja Chievosta tullut Michael Bradley saivat tehdä tilaa Florenzille ja Tachtsidikselle, kun taas Genoasta kesällä saapunut Mattia Destro korvasi Erik Lamelan yläkolmikossa.

Kuva

Vanhoista Roma- pelaajista Totti ja De Rossi saivat totutella kartalla hieman uudenlaisille paikoille. Luonnossa De Rossin rooli oli huomattavasti totuttua erilaisempi.

Aiemmin mm. Roman junioriorganisaatiossa työskennellyt Interin Andrea Stramaccioni teki yhden muutoksen viime viikolla 3-0 Pescaran vieraissa kaataneeseen avaukseensa, kun kesällä Portosta saapunut Alvaro Pereira korvasi kokeneen Esteban Cambiasson 4-3-1-2- ryhmityksessä muodostaen Walter Garganon ja Fredy Guarinin kanssa keskustan kolmikon – Sneijderin aloittaessa kymppipaikalla kärkien takana.

Roman paketti korkealla – Inter yrittää vasemmalta

Roma nostaa pakettinsa alusta asti hyvin korkealle: kartalla kolme ylintä pelaajaa ottavat ylhäältä kiinni myös luonnossa. Interin keskustakolmikko ei saa avaamistaan eikä rakenteluaan toimimaan ja se yrittääkin kohtuullisella menestyksellä pelata ensimmäisen prässilinjan yli. Erittäin korkealla ja kapealla pelannut Roman puolustuslinja on monta kertaa helisemässä ja se joutuu jatkuvasti juoksemaan vaarallisen korkealta alaspäin omaa maaliaan kohti käsien noustessa ylös linjatuomarin suuntaan. Lippumiehen vastaukset heilutuksilla ja Nagotomon väärät askelmerkit pelastavat kuitenkin vierasjoukkueen aikaiselta takaiskulta.

Interin yritykset ovat luonnollisia, mutta taktisesti perusteettomia: Roman alin linja ylitetään äärimmäisen nopean vasurin Nagotomon vuoksi vasemmalta, mutta paragualainen tulokas Piris kestää suhteellisen hyvin japanilaisen kyydissä. Roman vasemmalle laidalla vahvasti nousuja tehnyt Balzaretti sen sijaan pääsee Interin kannalta liian helpolla pelatessaan Zanetin ”nousuja” vastaan. Jälkikäteen ajateltuna voisi viisastella, että tässä kohtaa Stramaccionin olisi kannattanut harkita Nagatomon juoksuttamista selvästi Piristä kankeampaa Balzarettia vastaan.

Kumpikaan joukkue ei kontrolloi peliään – ei pallottomana eikä pallollisena. Roman kontrolloiduin vaihe pelissä on sen avaaminen: viime kaudesta poiketen (jolloin avattiin aina toppareiden väliin pudonneelle De Rossille) se avaa aina laitapuolustajalle, joka pääsääntöisesti on Balzaretti. Inter antaa Italian maajoukkuepuolustajan tuoda palloa kaikessa rauhassa laitaansa pitkin. Saama kaava toistui läpi ottelun, joten näyttää siltä, että De Rossi saa alkaa totuttelemaan uuteen, selkeästi pienempään pallolliseen rooliinsa. Kesällä Romaan saapunut 21-vuotias kreikkalainen Tachtsidis istutettiin nyt keskikentän sydämeen De Rossin paikalle, joskin hänenkin pallollinen osallistuminen avaamisessa ja rakentelussa jäi tuolle pelipaikalle harvinaisen pieneksi.

Tachtsidiksen roolitus keskustan ”kontrolloivana” pelaajana kiteyttää Zemanin ajatuksen jalkapallosta: kreikkalainen juoksee pallon kanssa useasti keskiviivan ohi lähimpien keskuspelaajien mennessä vielä kovempaa eteenpäin hänen edessään. Yleensä keskustan sydänpelaajat syöttävät palloa varmasti omilleen ja pitävät keskustan kasassa sijoittumalla pelin alle. Tämä mies on kuitenkin eri maata.

Puolustussuuntaan hän juoksee taas – nyt nenää omaa maalia kohti. Harvoin olen nähnyt moista, että Interin tasoista joukkuetta vastaan pelattaessa vastustajalla ei ole käytännössä yhtään omaa puolustuslinjaa suojelevaa pelaajaa, joka haluaisi pelin selkeästi etupuolelleen. Tachtsidis tulee sen sijaan pallollista vastustajaa kohti takaapäin – ja useasti. Keskikentän keskustassa!

Kuva

Tachtsidis ”kontrolloi” juoksemalla eteen ja taakse – pallon kanssa ja ilman. Kentällä oli jatkuvasti paljon tilaa ja pelin virtaukset epänormaaleja.

Positiivisuus palkitaan

Lopulta käy niin kuin maajoukkueemme rakas päävalmentaja Mixu Paatelainen on monesti, positiivisen, humanistiseen filosofiaan vetoamalla sanonut.

Zeman ja Roma selviävät toisen jakson alun aivan käsittämättömästä 20 minuutin jaksosta, jonka aikana Roma pelaa täysin kaikkia modernin jalkapallon totuttuja normeja vastaan: se pitää puolustuslinjan korkella, mutta siitä huolimatta jättää linjojen väliin (Sneijderille!) tilaa pelata –  samaan aikaan, kun ”kontrolli-friikki” Tachtsidis (kukas mukaan) rakentaa ja päättää hyökkäyksiä toisessa päässä. Peli näyttää siltä kuin sitä pelattaisiin jossain toisessa ajassa ja jollain toisella planeetalla.

Kuva

Positiivisuus palkitaan. Kreikkalainen keskusta-ankkuri rakentaa syvällä hyökkäyspäässä ja toinen keskuskolmikon pelaaja Marquinho kärkkyy ylimmässä linjassa.

Ainoastaan Stramaccionin pelaajavaihdot ja ryhmityksen muutos sekä tietenkin Tottin upea henkilökohtainen oivallus Osavaldon 2-1- osumaan pelastavat giallorossin. Tai näin ainakin kyyninen realisti ajattelisi. Itse kuitenkin uskon (MIxun rohkaisemana), että positiivisuus palkittiin, taas.

Tosin täytyy kyllä ihmetellä Inter-luotsin tekemiä muutoksia. Hän vaihtoi selkeän kahden kärjen systeemin yhteen juuri kun Roman alakerta alkoi jatkuvan pumppaamisen johdosta näyttämään väsyneeltä. Pirteän Cassanon tilalle otettiin Rodrigo Palacios, joka kävi kentällä vain valkaisemassa kenkänsä oikealla sivurajalla Diego Militon jäädessä kovin yksin keskellä.

Myöskään ryhmityksen muuttaminen 4-2-3-1:een Cambiasson sisääntulon myötä ei tuntunut kovinkaan järkevältä vaihtoehdolta: ottelun ensimmäinen, selkeästi kontrolloivassa roolissa ollut, keskustan pelaaja tuli kentälle tappioasemassa olevaan joukkueeseen. Interin alkoi rakentaa hitaasti keskustan kautta ja vetäytyi pallottomana syvälle juuri silloin kun sen olisi täytynyt iskeä väsynyttä ja muutenkin läpi ottelun holtittomasti pelannutta puolustuslinjaa vastaan mahdollisimman nopeasti. Kentälle vaihtojen myötä tullut Moutinho ei myöskään päässyt oikeuksiinsa laitaroolissa eikä näin ollen pystynyt juuri vaikuttamaan pelin kulkuun.

Tällä tasolla valmentajien pitäisi käyttää saamansa tilaisuudet paremmin hyödykseen – varsinkin, kun taktinen etu pelaajavaihdoissa olisi selkeästi kotijoukkueella vieraiden joutuessa tekemään ensimmäiset kaksi vaihtoaan pakon sanelemina loukkaantumisten myötä.

Roma tekee kuitenkin läpi ottelun (ja varmaan koko loppukauden) asiansa omalla tavallaan: se liikkuu dynaamisesta aina eteenpäin pallon saatuaan, keskikenttä ylitetään mahdollisimman nopeasti ja pallottomat pelaajat tekevät kovia spurtteja suoraan eteenpäin. Ensimmäinen sivuttaissuuntainen (jopa kontrolloiva) syöttö Roma-pelaajan jalasta hyökkäysalueella nähdään muistiinpanojeni mukaan ottelun 72 peliminuutilla. Tämän jälkeen sama toistuu muutaman kerran 3-1- tilanteessa ottelun loppuhetkillä.

Mielenkiintoista nähdä kuinka muut joukkueet lähtevät kauden aikana Romaa vastaan pelaamaan. Jos Zemanin miehistö pelaa tälla tapaa Interiä vastaan vieraissa, se tuskin tulee muuttamaan omassa tekemisessään mitään – oli vastassa mikä joukkue tahansa!

Loppupäätelmät:

  • Peli ilman kontrollia

Kumpikaan joukkue ei kontrolloi peliä: Roma ei siihen edes pyri ja Inter ei kykene pelaamaan Roman korkean prässin ohi tarpeeksi laadukkaasti. Molemmat joukkueet menettävät pallon järjestäen varsin nopeasti – molemmat eri syistä. Tämän vuoksi ottelusta muodostuu hyvin nykynormien vastainen ottelu ja sen virtaukset ovat epänormaalin tiheitä. Joku voisi sanoa tätä viihdyttäväksi peliksi, minä sanon sitä kontrolloimattomaksi peliksi. Ja siitä on valmentajalle viihde kaukana!

  • Nuori mies jäätyi

Andrea Stramaccioni ei kyennyt reagoimaan tänään ottelun tapahtumiin: vaihdoissa ei ollut logiikkaa ja ryhmityksen muutos tuntui väkinäiseltä. Potentiaalia valmentajasta kuitenkin löytyy varmuudella ja on mukava nähdä, että italiassakin uskalletaan antaa mahdollisuus kokemattomalle nuorukaiselle, jonka näytöt ovat toistaiseksi junnupuolelta.

  • Romantiikka voitti – ainakin tänään

Zemanin pelifilosofiaa ei voi kuin ihailla – vaikkakaan en itse sitä sellaisenaan toteuttaisi. Nykyjalkapallon realiteetit tuntien on miltei mahdotonta voittaa isoja asioita pitkän kauden aikana puolustamalla niin kuin Roma tänään puolusti. Se oli tänään jopa hieman onnekas ja on varmaa, että keltapunaiset tulevat päästämään tällä kaudella paljon maaleja – joskin tulevat niitä myös paljon tekemään. Mestareiden liigaankin pääsy olisi kuitenkin jo kova saavutus. Isoon osaan kauden aikana nousee myös pelaajien fysiikka: kuinka hyvin he jaksavat viikosta toiseen tämänkaltaisen pelaamisen rasitukset. Luulisi ainakin Tottin jaloissa painavan – en muista koskaan nähneeni Il Capitanon prässäävän vastustajan pakkeja hulluna vielä ottelun viimeisillä minuuteilla.

Mainokset
Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s