Otteluanalyysit

Everton – Liverpool: Kaliseva reaktiivisuus

Tämän saarivaltiopainotteisen Supersunnuntain kunniaksi (ja cmoren italialaisen jalkapallon ala-arvoisen kohtelun vuoksi) keskityn brittiläisten valmentajien reaktiivisuuteen, toimintaan ottelun aikana.

Jalkapallovalmentajan työsarka on huikea ja yhdeltä henkilöltä (resursseista riippuen 1-20 henkilöltä) vaaditaan samanaikaisesti yksittäisten detaljien ja laajojen kokonaisuuksien hallitsemista. Yksi jalkapallovalmentajan keskeinen ominaisuus on kyky reagoida joukkueensa toimintaan ottelun aikana. Tätä reagointia ottelun kulkuun kutsutaan siis reaktiivisuudeksi.

David Moyes: Minun tapani

Moyes juoksuttaa joukkonsa Liverpoolia vastaan sille ominaiseen positiiviseen 4-4-jotain- muodostelmaan, jossa Fellaini pelaa aavistuksen Jelavicin alapuolella. Alakerta on selkeä flatti neljän linja, jossa laitapakit (Baines & Coleman) saavat nousta, mutteivat koskaan kenttätasapainon kustannuksella.

Moyesin pelitapa korostuu keskikentän sydämen pelaajistossa: Neville ja Osman ovat todellisen no-nonsense- osaston kruununjalokiviä. Nopea ja suoraviivainen pelin avaaminen (sekä rakentelu) perustuu siihen, että pitkästä avauksesta (joko maalivahti Howardin tai toppareiden Distin & Jagielka toimesta) voitettu kakkospallo putoaa keskikenttäpelaajille, pelin etupuolelle.

Suurimmaksi osaksi Evertonin avaamisessa ykköspallo hävitään, mutta ylhäälle nostetun paketin avulla kakkospallot voitetaan varmasti keskimmäisen ja viimeisen kolmanneksen porteilla. Tällä alueella Everton alkaa myös pelaamaan palloa. Siis syöttämään sitä.

Moyesin tyyli pelata jalkapalloa poikkeaa raikkaalla tavalla nykyisestä pallonhallinnan ortodoksista, mutta se on silti äärimmäisen hyvin organisoitua ja tehokasta, kaunista jalkapalloa. Everton ei missään nimessä roiski, vaikkakaan pitkiä ykköspalloja ei edes ole tarkoitus voittaa. Ratkaisevaa on kakkospallon hoitaminen omille ja tämän jälkeen kontorolloitu pelin rakentaminen.

Osman ja Neville pelaavat ihailtavasti omilla vahvuuksillaan ja tämä on myös hyvän valmentajan ja valmennuksen merkki: joukkueen pelitapa sopii loistavasti pelaajien karaktääreille. Keskustan pelaajat eivät tule hakemaan palloa toppareilta naama omaan maaliin päin vaan kääntävät selkensä moi(ye)sille turhuuksille ja lähtevät hakemaan sitä kakkospalloa vastustajan kenttäpuoliskolle. Pelaajat eivät tule Evertoniin kehittymään paremmaksi pelaajiksi – he tulevat sinne ollakseen parempia pelaajia ja ennenkaikkea (rajallisista ominaisuuksistaan huolimatta) olemaan voittavia pelaajia.

Moyesin ajattelua kuvastaa se, että joukkueen paras ja taitavin pelintekijä, vahvan feminiininen Steven Pienaar, (tänään pelikiellossa) pelaa useimmiten laidalla suhteellisen vapaassa roolissa – kaukana keskustan sydämestä – siitä osasta, jolle Moyes asettaa erilaiset odotukset kuin pallonhallinnan nimeen vannovat valmentajat. Moyesin Evertonin konehuone on kuin Lahti –  keskustassa tapellaan.

Evertonin pelitapa on siis tiivistettynä eräänlainen brittifutiksen kehitelty versio, hybridi: suoraviivaisuutta, maskuliinista taitoa, ilmatilan herruutta – sekä femininiisia taito-ominaisuuksia ja taktisesti hyvin roolitettuja pelaajia.

Brendan Rodgers: Minun tapani

Rodgersin projekti on vielä pahasti vaiheessa ja tässä kohtaa ei ole vielä reilua tuomita pohjoisirlantilaisen alkukautta surkeaksi. Kiihkeään paikallisotteluun Rodgers tekee rohkeita ja ennakkoluulottomia valintoja: aloituksessa on paljon nuoruutta ja uuden pelitavan kaikuja, mutta ikävä kyllä myös Keny Dalglishin perinnön vanhoja raunioita. Rodgersin suosima 4-3-3 on muuntautunut eräänlaiseen 4-2-1-3:een, joka tässä pelissä Poolin vähäisen hallinnan myötä oli useimmiten palloton 4-2-1-2-1. Sahin operoi Gerrardin ja Allenin yläpuolella, Suarez piikissä hieman laitapelaajia Sterlingiä ja Susoa ylempänä.

Rodgers haluaa olla uskollinen tyylilleen ja lähtee pelaamaan Evertonia vastaan ”omaa” peliään. Hitaasti ja syvältä omalta alueelta alkava pelin rakentaminen on kuitenkin vaikeaa kotijoukkueen kovassa prässissä: palloja menetetään paljon ja nuorten pelaajien itseluottamus on kateissa.

Allen yrittää myös vetää omaa juttuaan keskikentän keskustassa, mutta huomaa tilanteen olevan tänään eri kuin Melwoodin treenikeskuksen avaamispelissä, jossa pelataan toisia pallonhallinnan kulttuurin edustajia vastaan:  5 v 4 keskikentän jokerilla ei lähde rullaamaan samalla tavalla Goodison Parkilla hyökkäävän joukkueen toimesta kuin Rodgersin ytimekkäissä tunnin mittaisissa pienpelipallonhallintatreeneissä, jossa puolustavan joukkueen prässääjinä hölköttelevät 89 prosentin syöttövarmuudella toimivat junnut, joille on kerrottu, että tehokkain tapa puolustaa on hallita palloa.

Evertonin kuudesta ylimmästä pelaajasta 5 herättää pelkoa – vain Mirallas tulee feminiinisemmästä kulttuurista (jos karvaisia etelä-eurooppalaisia voidaan tähän kategoriaan stereotypisoida. No,  ainakin jalkapallossa voidaan.) eikä tule samalla tavalla runkoon kiinni kuin muut sinipaitojen edustajat. Kentällä haisee hiki ja paska. Ja he ovat heti perseessä kiinni. Prässi tehoaa ja Liverpool on vaikeuksissa pelinsä kanssa.

Rodgers on kuitenkin positiivinen ja yrittää. Positiivisuus palkitaan ja Liverpool ottaa kahden maalin johdon – joskaan ei varsinaisesti pelitapansa vuoksi. Ensimmäinen tulee vastahyökkäyksestä ja toinen sivuvaparista. Maalit tulee aina jostain, mutta pelitavalla voitetaan pelejä. Ja hetken kuluttua peli on taas tasoissa.

Ensimmäinen kulman jatkotilanteesta ja toinen syvällä voitetun pallon jälkeen. Pelitavalla.

Naismith – shakkinappula

Ensimmäisen jakson mielenkiintoisin nyanssi on John Naismithin rooli Evertonin keskikentän oikealla laidalla. Hän tekee laidaltaa vahvoja diagonaalisia juoksuja syvälle keskustaan ja tuottaa ongelmia Liverpoolin topparikaksikolla (Agger & Skrtel), joka on jo muutenkin täystyöllistetty Fellainin ja Jelavicin kaltaisten jättien kanssa painiskellessa. Kumpikaan punapaidoista ei oikein tiedä mitä skottiblondin kanssa pitäisi tehdä.

Syvältä prässättäessä Naismith kiitää useasti kotijoukkueen muodostelman ylimpänä, mutta Pool-veskari Jonesin lähettämän (pakon sanelemana) ison pallon osuessa maahan, on Naismith ehtinyt jo kiltisti omalle laidalleen, takaisin muotoon, jossa Everton on keskikolmanneksella pallottomana.

Naismith liikkuu järkevästi ja ovelasti eikä tämänkaltainen täsmäroolitus ole arkipäivää Englannin Valioliigassa. Tämä olkoon kunniaksi Moyesille. Myös Naismith saa hyvästä esityksestään henkilökohtaisen palkinnon tasoitusmaalin muodossa.

Reaktiivisuus: Moyes vs. Rodgers

Lähtökohtaisesti Moyes siis luottaa omaan juttuunsa ja se toimii. Myös Rodgers luottaa juttuunsa, mutta se ei toimi. Moyes ei tee muutoksia 2-0- tappioasemassa vaan luottaa omiinsa. Rodgers ei tee muutoksia johtoasemassa ja sen takia peli onkin pian 2-2. Tiedä häntä sokaisiko yllättävä johto Rodgersin tai ei, mutta syystä tai toisesta hän ei tee muutoksia, vaikka joukkue onkin kahden maalin johdosta huolimatta pahasti alakynnessä. Ensimmäinen jakso menee Moyesille.

Toisella jaksolla tapahtuu taas jotain mikä ei ole tyypillistä brittiläisessä jalkapallossa (toivoni Valioliigan suhteen alkaa hiljalleen kohota). Kun joukkueet astelevat kentällä, Rodgers osoittaa hyvän jalkapallovalmentajan merkkejä: hän muuttaa tauolla 2-2- tilanteessa rohkeasti ryhmitystään ja tekee kaksi pelaajavaihtoa. Aamen.

Suso ja Sahin tulevat vaihtoon Shelveyn ja Coatesin tullessa kentälle. Jo tässä kohtaa oli sohvan pohjalta todettava, että Rodgersin ratkaisu oli kunnioitettava – kävi pelissä lopulta sitten miten tahansa. Hän näki toppareidensa olevan jatkuvissa ongelmissa 2v2- tilanteissa Jelavicia ja Fellainia vastaan Naismithin hämmentäessä pakkaa vielä lisää omalla taktisella panoksellaan.

Nyt hän sai puolustuksen keskustaan lisäturvaa ekstramiehen muodossa eikä oikeastaan menettänyt mitään elementtejä pelistään. Uusittu keskustan kolmikko sai nyt selkeämmän (ainakin teoreettisella tasolla) mahdollisuuden hallita keskikenttää Osmania ja Nevilleä vastaan. Tämä pakotti myös Fellainin putoamaan hieman ja vähensi painetta Liverpoolin puolustuksessa.

Uusi ryhmitys ei kuitenkaan toiminut (eikä voinutkaan) täydellisesti eikä edes hyvin. Poolin peli oli kuitenkin kontrolloidumpaa eikä se näyttänyt niin haavoittuvaiselta kuin ensimmäisellä jaksolla. Enriquen ja myöhemmin Wisdomin tilalle vaihdettu Jordan Henderson eivät selvästikään olleet sinut uuden laitaroolinsa kanssa eikä heitä pitäisi edes mainita Maggion, Zunigan tai Lichtsteinerin kaltaisten suuruuksien kanssa samassa lauseessa. Tuo laitarooli on kuitenkin oleellisessa asemassa Poolin käyttämässä 3-5-2- systeemissä ja sen vuoksi hyökkääminen oli hyvin puisevaa.

Peli muuttui toisella jaksolla myös yleisellä tasolla – tempo laski odotetusti ensimmäisen jakson vouhotuksesta ja intensiteetti sekä tunnelataus heikkenivät siinä mukana. Toisaalta molempien joukkueiden peruspelaaminen ja puolustaminen oli toisella jaksolla laadukkaampaa. Kansan syvät rivit sanoisivat taas, että toinen jakso oli tylsempi – minä sanon, että se oli molempien joukkueiden osalta kontrolloidumpi.

Loppupäätelmät:

Ottelu oli Valioliigalle erittäin merkittävä. Ottelussa nähtiin taktisia elementtejä, jotka eivät ole olleet sille viime vuosina tyypillisiä. Wiganin Roberto Martinezin ja Cityn Roberto Mancinin kokeilujen vanavedessä myös muut valmentajat osoittavat reaktiivisuuttaan pelin aikana. Rodgersissa on ehdottamasti paljon potentiaalia ja toivon todella, että hän menestyy valmentajana, jos ei sitten Liverpoolissa niin sitten jossain muualla. Aika, jolloin myös Englannissa aletaan katsoa parempaan tulevaisuuten kaikenmaailman steve brucejen, alex mcleishien ja ian dowieiden jäljiltä, on hitaasti, mutta varmasti siis saapumassa.  Myös Phil Nevillen saama keltainen kortti filmaamisesta osoitti muutoksen olevan ovella. Aamen.

Molemmat valmentajat uskoivat aluksi omaansa. Toisen oma toimi tänään, toinen reagoi ja teki muutoksia. Näiltä osin ottelun lopputulos 2-2 kuvaa hyvin myös valmentajien keskinäistä kamppailua tänään. Oli kerrassaan hienoa seurata valmentajan ja taustatiimien välistä keskustelua toisella jaksolla, kun ottelussa alkoi tapahtua. Käsi suun edessä tietenkin.

Toivottasti molemmat valmentaja pysyvät reaktiivisina ja ennenkaikkea nöyränä pelille.

Mainokset
Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s