Otteluanalyysit

Inter – Milan 1-1: Milan on tuotteliaampi ensimmäisellä jaksolla, mutta lopputuote jää uupumaan

Todellisessa ”kahden puoliajan ottelussa” Milan ei kyennyt konkretisoimaan ensimmäisen jakson hallintaansa ja loistavia maalipaikkojaan  –  Inter- vahti Samir  Handanovicin loistaessa sinimustien maalilla.

Max Allegri teki ”Derby della Madonninaan” kolme muutosta keskiviikkoisen Barca- voiton jäljiltä: De Sciglio korvasi Constantinin vasemman puolustajan paikalla,  Nocerino sivuutti Ambrosinin ja Balotelli palasi takaisin kokoonpanoon euroedustuskiellon jäljiltä –  Pazzinin kustannuksella.

Kartalla Allegrin miehistö oli keskiviikolta (ja viime viikoilta) tuttu 4-3-3, joskin keskustaan oli haettu Nocerinon (vs. Ambrosini) tavaramerkkipystyjuoksujen myötä enemmän hyökkäysvoimaa. Montolivo istui nyt Ambrosinin keskiviikkoiseen rooliin ja Muntarin jatkaessa samalla paikalla – joskin hyökkäävämmässä roolissa.

Kenties koko Serie A:n proaktiivisin valmentaja, Andrea Stramaccioni, oli taas täynnä kysymysmerkkejä ennen ottelua. Edellisissä otteluissaan 3:n alakertaa suosinut noviisi-valmentaja päätyi tällä kertaan neljän pelaajan linjaan – todennäköisesti estääkseen mahdollisen 3v3- tilanteen alakerrassa ja kyetäkseen näin ollen paremmin vastaamaan Milanin laitapuolustajien tuomaan uhkaan laidoilla.

Eräänlainen 4-2-3-1 näyttäisi olevan rakennettu vastahyökkäyksien varaan ja toiseksi ylimmän kolmen linjan laitapelaajien Alvarezin ja  Guarinin vastuulla lienee myös laitapuolustajien tukeminen Milanin laitauhkaa (pakit ja laitakärjet) vastaan.

 

Milanin keskusta on keskiviikkoa hyökkäävämpi - Stramaccioni pysyy proaktiivisena.

Milanin keskusta on keskiviikkoa hyökkäävämpi – Stramaccioni pysyy proaktiivisena.

 

Milanin prässi ja asetelma keskustassa

Milan aloittaa ottelun aggressiivisella prässillä ja Interin lyhyt avaaminen otetaan kokonaan pois ottelun alkuhetkistä lähtien. Keskustan Nocerino ja Muntari seuraavat syvälle vastustajan alueelle virkaveljiään Garganoa ja Cambiassoa eikä Interin eteneminen toimi alkuunkaan.

Keskustan numeropeli menee Milanille 3v2, sillä yksinäisen kärjen, Cassanon , alapuolella pelannut Palacio tulee todella harvoin häiritsemään pohjan Montolivoa, joka saa syöttää palloa varsin rauhassa.  Näin ollen Montolivo toimii extramiehenä Muntarin pelatessa suoraan Garganoa ja Nocerinon Cambiassoa vastaan. Montolivon roolista huomattakoon, että hän todellakin istuu tänään pelin alla: monesti jopa Mexes tekee pallollisen nousun hän ylitseen hyökkäysalueelle.

Keskusta on ensimmäisellä jaksolla täydellisesti punamustien hallinnassa loistavan prässin ja varsinkin Garganon heikon syöttötyöskentelyn ansiosta. Myös Milanin maali saa alkunsa hyvän prässin seurauksena, kun Zapata voittaa pallon Cassanolta aggressiivisella kääntymisen estolla ja Boateng syöttää avoimeksi jääneen pallon loistavasti El Sharawylle.

Ehkäpä hieman yllättäen Muntari toimii Nocerinoa aktiivisemmin hyökkäyssuuntaan ja hän syöttää pari todella tehokasta diagonaalipalloa vasemmalle laidalla El Sharawylle ja De Scigliolle. Hieman alamaissa viime vuodet viettänyt Muntari näyttäisikin nousevan Milanin pirteän menon myötä sarjan ehdottomien laatupelaajien joukkoon.

Boatengin rooli – Stramaccionin reagointi

Toinen Milanin riveistä edukseen erottuva on Kevin Prince-Boateng, jonka rooli varsinkin ensimmäisellä jaksolla on mielenkiintoinen. Milanin hyökätessä Boateng ajelehtii ajoittain laidalta keskustaan, lähemmäs perinteisen kymppipaikan pelaajan apajia, mutta ajoittain pitäityy leveässä roolissa tehden 2v1- tilanteita Abaten kanssa.

Puolustusmoduulissa Boateng hän putoaa varsin alas ja ottaa paikkansa Abaten yläpuolelta oikealla laidalla. Tällöin koko Milanin muodostelma on enemmin 4-4-2- tyylinen Balotellin ja El Sharawyn jäädessä selvästi muita ylemmäs.

Abate ja Boateng muodostavatkin oikealla vaarallisen yhdistelmän. Interin Ricky Alvarez leikkaa lähes aina pallollisena keskustaan ja unohtuu sinne monesti myös negatiivisen transition sattuessa – altistaen oikean laidan Javier Zanetin vastuulle eikä ikinuoren Inter-ikonin vauhti meinaa enää riittää Abaten nousujen ja Boatengin liikkeiden perässä.

Stramaccioni reagoi tähän kuitenkin varsin nopeasti ja merkille pantavaa on Interin kurinalaisuus varsinkin Milanin johtomaalin jälkeen: sekä Alvarez että Guarin putoavat varsin syvälle laitapuolustajan etupuolelle antamaan suojaa mahdollista laitauhkaa vastaan. Varsinkin Guarin nähdään monesti jopa vasemman laitapakin paikalla Nagotomon tiivistäessä keskustaan kolmanneksi toppariksi. Näin myös Interin moduuli puolustaessa muotoutuu 4-4-1-1: een Cassanon jäädessä yksin ylös – ilman suurempaa puolustusroolia vastustatajan hallitessa palloa.

Tuhlailu kostautuu – reaktiivisuus palkitaan?

Lopulta Milan saa maksaa kovan hinnan ensimmäisen jakson tuhlailustaan, kun Inter tulee tasoihin vastoin kenttätapahtumia – yllätysnimi Schelotton toimesta.

Stramaccioni vaihtaa puoliajalla päittäin laitapakkiensa Zanetin ja Nagatomon paikkoja – varmaankin turvatakseen nopean ja vahvan Abaten nousut Zanettia juoksuvoimaisemmalla japanilaisella. Mutta tämä on vain alkua huippureaktiivisen Inter- luotsin siirroissa.

Kaikki alkaa Cambiasson vaihdon myötä reilun 20 minuuttia ennen ottelun loppuvihellystä. Schelotto korvaa Guarinin oikealla laidalla, joka siirtyy keskustaan – selvästi kuitenkin Cambiassoa ylemmäs. Nyt Inter operoi eräänlaisella 4-1-3-1-1- systeemillä.

Tasoituksen jälkeen Stramaccioni hakee keskustaan lisää suojaa ja tuo kentällä Kuzmanovicin Alvarezin tilalle, jolloin alueella palautuu kahden pohjapelaajan muoto, joskin Gargano lähtee kaksikosta selvästi syvemmälle ja leveämmälle prässäämään – Kuzmanovicin istuessa selvästi kontrolloivampaan rooliin. Nyt mennään taas 4-2-3-1:llä Palacioksen siirtyessä Cassanon alapuolelta vasemmalle laidalle.

Milan saa toisella jaksolla vielä mahdollisuutensa, mutta sen pelaaminen ei nousee enää ensimmäisen nelivitosen tasolle – joko väsymisen tai Interin / Stramaccionin reagoinnin vuoksi. Interin maali ei missään vaiheessa peliä näyttänyt todennäköiseltä ja se yllätti myös Allegrin, joka ikään kuin jäätyy täydellisesti miltei varman voiton lipuessa käsistä.

Niang tuo Boatengin peilivaihtona vauhtia oikealle, mutta joutuu pelaamaan myös tuoreita jalkoja vastaan Chivun tullessa loukkaantuneen Nagotomon paikalle vasemmalle laidalle. Pelkkä peili ei tänään riitä – varsinkin kun sieltä paljastuu vain epäuskoisen ja hölmistyneen Allegrin oma naama.

Loppupäätelmät

Milan jätti käyttämättä etsikkoaikansa ensimmäisellä jaksolla ja sai maksaa siitä kaksi sarjapistettä. Interin pelasi paremmin toisella jaksolla, mutta maali silti kuin tyhjästä – ”jostain”, joskin Abbiati oli venynyt yhteen huippupelastukseen hieman aikaisemmin.

Stramaccioni osoitti jälleen kerran reagoijan kykyjään, mutta silti tasapelin hankkiminen pelkillä valmentajan siiroilla tuntuu tässä kohtaa ylimitoitetulta. Ottelun kulminaatioksi muodostui Hamdanovicin kaksi maagista pelastusta ensimmäisellä jaksolla, jotka pitivät Interin vielä pelissä mukana. Yhden maalin johto on kuitenkin aina vain yhden maalin johto.

Allegrille peli oli karu paluu arkeen: keskiviikkona täydellisesti onnistunut ottelusuunnitelma oli tänään pelkkä muisto, kun A-suunnitelma ei huonosta viimeistelystä johtuen kulminoitunut konkretiaksi. Virkaveli viereisellä teknisellä alueella pysyi reaktiivisena ja yritti kaikkensa – ja sai sen mitä tänään oli maksimaalisesti otettavissa: tasapelin.

Mainokset
Normaali
Otteluanalyysit

FC Honka – MIFK 4-3: MIFK hallitsee aluksi, mutta menettää otteen keskikentästä

Seitsemän maalia, muutama testipelaaja ja valmentajan taktinen virhearviointi. Näistä elementeistä rakentui FC Hongan ja Maarianhaminan IFK:n välinen Liigacupin ottelu.

Molemmat joukkueet lähtivät otteluun vahvasti varamiehisinä: loukkaantumiset, sairastelut ja pelikiellot rasittivat  joukkueiden miesvahvuutta.  Molemmilla joukkueilla oli kokoonpanossa mukana myös näyttöjään antavia testipelaajia, jotka yrittivät vakuuttaa mahdollisten uusien työnantajiensa päävalmentajat.

Hongan Mika Lehkosuo nimesi todella nuoren avauksen, jossa oli mukana myös kaksi toistaiseksi testissä olevaa pelaajaa ( oikea toppari Christian Tissone ja oikea laitapuolustaja Henri Aalto). Peräti 5 pelaajaa espoolaisten avauksesta oli syntynyt vuonna 1994 tai myöhemmin.

 

Lundberg vaihdettiin luokkaantuneen Jani Lyyskin tilalle jo 7. minuutilla.

Lundberg vaihdettiin luokkaantuneen Jani Lyyskin tilalle jo 7. minuutilla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

MIFK prässää ylhäältä

 

Ottelun alku on hektinen: kumpikaan joukkue ei kykene rytmittämään peliään ja pallollisen kontrollin puute leimaa tapahtumia kentällä. Pelin virtaus on hyvin voimakas –  pääsääntöisesti hyökkäykset alkavat ja loppuvat nopeasti.

Numeropelinä ottelun alku on väritön: molemmat joukkueet lähtevät liikkeelle identtisillä ryhmityksillä ja peilaavat näin ollen lähtökohtaisesti toisensa pois. Hetkellisiä alueellisia ylivoimia kuitenkin muodostuu, kun joukkueiden muodostelmat varioivat hieman muun muassa peliä avatessa.

MIFK aloittaa prässäämällä Hongan alakertaa todella ylhäältä – neljällä pelaajalla. Kotijoukkue yrittää pari kertaa sitkeästi pelata toppareidensa kautta, mutta nämä ovat useasti pallon saadessaan liian syvällä omalla alueellaan ja avaaminen menee vaikeaksi.

Kun Hongan keskikentän pohjapelaajista toinen, Armend Kabashi, tiputtaa avaamismoduulissa toppareiden väliin, Jussi Vasara jää useasti keskustassa 1v2- tilanteeseen Diego Assiksen ja Samuel Nordbergin puristuksessa. Pelaaminen keskisektorin kautta on tukkoista ja neljä leveydessä olevaa pelaajaa (molemmat topparit ja laitapakit) menevät hukkaan sivurajoilla, kun kierrätys (ja painopisteenvaihdot!) alakerrassa on joko vuoroin liian hidasta tai sitten sitä ei tapahdu lainkaan.

Hongan avaamismoduuli ei toimi - alokolmion kierrätys on liian hidasta ja keskustan syöttösuunta on tukossa.

Hongan avaamismoduuli ei toimi tarpeeksi hyvin ensimmäisellä jaksolla – alakolmion kierrätys on liian hidasta leveyden hyödyntämiseksi ja keskustan syöttösuunta on tukossa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maalit muuttavat otteluita

 

MIFK ottaa johdon upealla maalilla, joka on sekä kollektiivinen että individualistinen mestariteos. Maarianhaminalaisten oman puolustuskolmanneksen ja keskikolmanneksen rajoilla voittama pallo johtaa loistavaan diagonaaliseen painopisteenvaihtoon, joka hyödyntää tehokkaasti Honka-puolustaja Ilari Äijälän selustaan muodostuneen tyhjän tilan. Robin Östlindilta vaaditaan vielä tosin maailmanluokan yksilösuoritus avausmaalin tekemiseen: hän suuntaa ensimmäisen kosketuksen loistavasti pelin puolelle ja kiihdyttää keskiviivan tuntumasta lähes 40 metrin pituiseen spurttiin. Matkallaan maalille hän voittaa vielä yhden kaksinkamppailun ja sijoittaa pallon kliinisesti ohi Tuomas Peltosen.

Maalin jälkeen MIFK:in kovin rynnistys laantuu ja Honka alkaa päästä paremmin mukaan.  Vieraat laskevat prässikorkeuttaan ja  Honka saa enemmän tilaa pelin avaamiseensa.

Hongan tasoituksessa tarvitaan vierasjoukkueen maalivahdilta suosiollista avustusta, mutta miltei heti perään syntynyt johtomaali lämmittää varmasti eritoten penkkiä.

Joskus jalkapallossa maaleja tulee ”jostain” ja maalin arvo on kylmälle tulokselle on aina sama: vakio. Mutta kun maali ei synny ”jostain” vaan on suunnitelmallisuuden ja pitkäjänteisyyden tulos, voidaan maalin arvon olevan enemmän. Enemmän kollektiiville ja yhteiselle tavoitteelle.

Johtomaalissa nähdään kaksi onnistunutta (ja harjoiteltua!) lainalaisuutta: kun vastustajan puolustuslinjaa pakotetaan liikkumaan vertikaalisesti hyökkääjälle suunnatun syötön jälkeen, syntyy linjan selustaan lisää tilaa. Jotta selustaan syntynyt tila voitaisiin hyödyntää mahdollisimman nopeasti ei hyökkääjän ole syöttöä vastaan tullessaan järkevää ottaa pelivälinettä suojaukseen tai yrittää kääntymistä sen kanssa.

Sitä vastoin hyökkääjä pelaaja negatiivisessa pelinasennossa yhden kosketuksen in/out- syötön (palloa syötetään kahden tai kolmen pelaajan välillä vertikaalisesti ensin eteenpäin ja sitten taaksepäin, jotta vastustajan pelaaja saadaan liikkumaan eteenpäin ja näin ollen muodostamaan tilaa taaksensa) ja tarjoaa kanssapelaajilleen linjan taakse syntyneen tyhjän tilan hyödyntämiseen.

Hongan johtomaalissa tilan hyödyntää Jussi Vasara, joka tekee hienon marchisiomaisen syvyysjuoksun puolustuslinjan taakse ja sijoittaa pallon lievästi ylimielisellä (cheeky, englannissa sanottaisiin) nostolla yli vastaan tulleen maalivahdin.

Maali muuttaa ottelun: se on merkki kollektiivisesta prosessista ja prosessin tuottamasta onnistuneesta produktista. Joukkue alkaa uskomaan yhteiseen prosessiinsa pelissä. Prosessi – produkti- paradigmaa konkreettisimmillaan.

”Goals change games”, kuten englantilaiskommentaattorit lakonisesti tämän tästä toteavat.

 

Muutos vieraiden ryhmityksessä

 

Vaikka joukkueet lähtivät kartalla samanlaisilla ryhmityksillä oli vierailla maastossa todellisuudessa ylivoima keskustan sydämessä, kun Hongan ”kymppipaikalla” pelannut Jani Mäkijärvi oli varsin ujo pelinrakennusvaiheessa ja tyytyi ennemmin odottamaan palloja ylempänä.

Toiselle jaksolle MIFK:in Pekka Lyyski muuttaa suojattiensa ryhmitystä käsittämättömällä tavalla: hyvin keskikentän pohjalla ensimmäisellä jaksolla peliä tehnyt Tommy Wirtanen otetaan pois ja tilalle nostetaan testissä oleva italokärki Luca Gerbino. Vaihdon myötä joukkueen ryhmitys muuttuu 4-4-2:een, keskikentän 3v2-ylivoima menetetään ja maarianhaminalaiset tarjoavat Hongalle voiton luovuttaessaan keskikentän hallinnan kotijoukkueelle – vieraiden tyytyessään heittelemään palloja toppareilta isoille senttereille.

MIFK  kokee siis 15 minuutin tauon aikana täydellisen muodonmuutoksen (todellisen transition!!) – eikä ollut edes täysikuu.

Keskikentän menettämisen seurauksena MIFK menettää luonnollisesti myös pallon hallinnan ja otteen pelistä. Myös tilastot tukevat tätä tosiasiaa: ensimmäisellä jaksolla vieraiden syöttömäärä oli 214, toisella vain 113. Onnistuneiden syöttöjen prosentti laski vieraiden osalta myös tauon jälkeen selvästi: ensimmäisellä jaksolla 69, toisella 52 prosenttiyksikköä.

Muutkin syöttämistä koskevat tilastot ovat vieraiden kannalta lohduttomia: yli kolmen syötön ketjut vähenevät 100% – 34:stä 17:sta ja keskimääräisen syöttöketjun pituus putoaa 5,3 syötöstä 4,1 syöttöön. Myös keskimääräisen pallonhallintajakson muutos ajassa on dramaattinen: se putosi tauon jälkeen 11,3 sekunnista 8,1 sekuntiin, kun esimerkiksi Hongalla vastaava muutos oli 0,4 sekuntia.

Ja tämä kaikki on hyvin loogista: kun välit pelaajien kasvavat, syöttöjen välimatkat kasvavat ja tällöin myös niiden onnistuminen on huomattavasti vaikeampaa.

Honka puolestaan parantaa pallonhallinta prosenttiaan toiselle jaksolle 7 prosenttiyksikköä (54:stä 61:een), mutta muutoin sen syöttötilastot eivät juuri poikkea ensimmäisestä jaksosta. Eikä se olekaan oleellista. Oleellista on se, että toinen osapuoli menettää omastaan enemmän. Toinen ei ole valmis tangoon. Ja se ratkaisee voiton Hongalle.

MIFK 1st Half FC Honka
1 Goals 2
2 Shots On Goal 4
2 Missed Shot Attempts 3
50 % Shot Attempts On Goal 57
25 % Shot Attempts Scored 29
17:54 Time of Possession 20:39
46% Time of Possession % 54%
309 First Touches 330
11.3 Average Time of a Possession (sec) 13.0
214 Passes 235
69% Pass Completion % 71%
34 Number of Pass Strings 35
5.3 Average Pass String Length 5.5
11 Longest Pass String 12
1 Corner Kicks 2
2 Fouls Committed 6
2 Goalkeeper Saves 1
50 Goalkeeper Save % 50
MIFK 2nd Half FC Honka
2 Goals 2
3 Shots On Goal 5
2 Missed Shot Attempts 3
60 % Shot Attempts On Goal 62
40 % Shot Attempts Scored 25
13:58 Time of Possession 21:41
39% Time of Possession % 61%
216 First Touches 344
8.1 Average Time of a Possession (sec) 12.6
113 Passes 241
52% Pass Completion % 70%
17 Number of Pass Strings 39
4.1 Average Pass String Length 5.3
8 Longest Pass String 11
1 Corner Kicks 4
10 Fouls Committed 4
3 Goalkeeper Saves 1
60 Goalkeeper Save % 33

Tilastot eivät valehtele.

MIFK Game Total FC Honka
3 Goals 4
5 Shots On Goal 9
4 Missed Shot Attempts 6
56 % Shot Attempts On Goal 60
33 % Shot Attempts Scored 27
31:53 Time of Possession 42:20
43% Time of Possession % 57%
525 First Touches 674
9.7 Average Time of a Possession (sec) 12.8
327 Passes 476
62% Pass Completion % 71%
51 Number of Pass Strings 74
4.9 Average Pass String Length 5.4
11 Longest Pass String 12
2 Corner Kicks 6
12 Fouls Committed 10
5 Goalkeeper Saves 2
56 Goalkeeper Save % 40

Loppupäätelmät

Vaikka kyseessä onkin kilpailullinen ottelu, ei näitä talvikauden pelejä voi rinnastaa varsinaisen sarjakauden ottelutapahtumiin. Myyrmäen hallissa pelattu ottelu ei juurikaan tarjoa taktisia elementtejä eikä kummankaan päävalmentajan kohdalla voida puhua ottelun aikaisesta reaktiivisuudesta: kaikki vaihdot (sitä yhtä lukuun ottamatta) ovat suoria peilivaihtoja ja usein vieläpä loukkaantumisten pakottamia.

Kyseisissä ottelutapahtumissa miltei kaikkien valmentajien fokus on pääsääntöisesti oman systeemin kehittämisessä ja sekä testipelaajien koeajossa. Näin ollen on varsin luonnollista, että pelkästään tuloksesta ei pelata samalla tapaa kuin keväällä alkavissa sarjapeleissä.

Lyyskin kunniaksi kuitenkin sanottakoon, että hän osoitti reaktiivisuutta (joskin turhaa!?) ja tarjosi katsomoanalysoijille lisää pohdittavaa tuodessaan joukkueensa tauon jälkeen kentälle uudessa ryhmityksessä.

Harmi vain Lyyskin kannalta, että tämä osoittautui huonoksi ratkaisuksi ja lopulta virheeksi, joka maksoi voiton. Edes lopussa kentälle vaihdettu maalivahtivalmentaja (joka tosin oli vielä todella atleettisessa kunnossa) ei pystynyt kumoamaan Lyyskin taktista kömmähdystä ja täten kääntämään ottelua – vasemman laitalinkin paikalta.

Normaali