Otteluanalyysit

Inter – Milan 1-1: Milan on tuotteliaampi ensimmäisellä jaksolla, mutta lopputuote jää uupumaan

Todellisessa ”kahden puoliajan ottelussa” Milan ei kyennyt konkretisoimaan ensimmäisen jakson hallintaansa ja loistavia maalipaikkojaan  –  Inter- vahti Samir  Handanovicin loistaessa sinimustien maalilla.

Max Allegri teki ”Derby della Madonninaan” kolme muutosta keskiviikkoisen Barca- voiton jäljiltä: De Sciglio korvasi Constantinin vasemman puolustajan paikalla,  Nocerino sivuutti Ambrosinin ja Balotelli palasi takaisin kokoonpanoon euroedustuskiellon jäljiltä –  Pazzinin kustannuksella.

Kartalla Allegrin miehistö oli keskiviikolta (ja viime viikoilta) tuttu 4-3-3, joskin keskustaan oli haettu Nocerinon (vs. Ambrosini) tavaramerkkipystyjuoksujen myötä enemmän hyökkäysvoimaa. Montolivo istui nyt Ambrosinin keskiviikkoiseen rooliin ja Muntarin jatkaessa samalla paikalla – joskin hyökkäävämmässä roolissa.

Kenties koko Serie A:n proaktiivisin valmentaja, Andrea Stramaccioni, oli taas täynnä kysymysmerkkejä ennen ottelua. Edellisissä otteluissaan 3:n alakertaa suosinut noviisi-valmentaja päätyi tällä kertaan neljän pelaajan linjaan – todennäköisesti estääkseen mahdollisen 3v3- tilanteen alakerrassa ja kyetäkseen näin ollen paremmin vastaamaan Milanin laitapuolustajien tuomaan uhkaan laidoilla.

Eräänlainen 4-2-3-1 näyttäisi olevan rakennettu vastahyökkäyksien varaan ja toiseksi ylimmän kolmen linjan laitapelaajien Alvarezin ja  Guarinin vastuulla lienee myös laitapuolustajien tukeminen Milanin laitauhkaa (pakit ja laitakärjet) vastaan.

 

Milanin keskusta on keskiviikkoa hyökkäävämpi - Stramaccioni pysyy proaktiivisena.

Milanin keskusta on keskiviikkoa hyökkäävämpi – Stramaccioni pysyy proaktiivisena.

 

Milanin prässi ja asetelma keskustassa

Milan aloittaa ottelun aggressiivisella prässillä ja Interin lyhyt avaaminen otetaan kokonaan pois ottelun alkuhetkistä lähtien. Keskustan Nocerino ja Muntari seuraavat syvälle vastustajan alueelle virkaveljiään Garganoa ja Cambiassoa eikä Interin eteneminen toimi alkuunkaan.

Keskustan numeropeli menee Milanille 3v2, sillä yksinäisen kärjen, Cassanon , alapuolella pelannut Palacio tulee todella harvoin häiritsemään pohjan Montolivoa, joka saa syöttää palloa varsin rauhassa.  Näin ollen Montolivo toimii extramiehenä Muntarin pelatessa suoraan Garganoa ja Nocerinon Cambiassoa vastaan. Montolivon roolista huomattakoon, että hän todellakin istuu tänään pelin alla: monesti jopa Mexes tekee pallollisen nousun hän ylitseen hyökkäysalueelle.

Keskusta on ensimmäisellä jaksolla täydellisesti punamustien hallinnassa loistavan prässin ja varsinkin Garganon heikon syöttötyöskentelyn ansiosta. Myös Milanin maali saa alkunsa hyvän prässin seurauksena, kun Zapata voittaa pallon Cassanolta aggressiivisella kääntymisen estolla ja Boateng syöttää avoimeksi jääneen pallon loistavasti El Sharawylle.

Ehkäpä hieman yllättäen Muntari toimii Nocerinoa aktiivisemmin hyökkäyssuuntaan ja hän syöttää pari todella tehokasta diagonaalipalloa vasemmalle laidalla El Sharawylle ja De Scigliolle. Hieman alamaissa viime vuodet viettänyt Muntari näyttäisikin nousevan Milanin pirteän menon myötä sarjan ehdottomien laatupelaajien joukkoon.

Boatengin rooli – Stramaccionin reagointi

Toinen Milanin riveistä edukseen erottuva on Kevin Prince-Boateng, jonka rooli varsinkin ensimmäisellä jaksolla on mielenkiintoinen. Milanin hyökätessä Boateng ajelehtii ajoittain laidalta keskustaan, lähemmäs perinteisen kymppipaikan pelaajan apajia, mutta ajoittain pitäityy leveässä roolissa tehden 2v1- tilanteita Abaten kanssa.

Puolustusmoduulissa Boateng hän putoaa varsin alas ja ottaa paikkansa Abaten yläpuolelta oikealla laidalla. Tällöin koko Milanin muodostelma on enemmin 4-4-2- tyylinen Balotellin ja El Sharawyn jäädessä selvästi muita ylemmäs.

Abate ja Boateng muodostavatkin oikealla vaarallisen yhdistelmän. Interin Ricky Alvarez leikkaa lähes aina pallollisena keskustaan ja unohtuu sinne monesti myös negatiivisen transition sattuessa – altistaen oikean laidan Javier Zanetin vastuulle eikä ikinuoren Inter-ikonin vauhti meinaa enää riittää Abaten nousujen ja Boatengin liikkeiden perässä.

Stramaccioni reagoi tähän kuitenkin varsin nopeasti ja merkille pantavaa on Interin kurinalaisuus varsinkin Milanin johtomaalin jälkeen: sekä Alvarez että Guarin putoavat varsin syvälle laitapuolustajan etupuolelle antamaan suojaa mahdollista laitauhkaa vastaan. Varsinkin Guarin nähdään monesti jopa vasemman laitapakin paikalla Nagotomon tiivistäessä keskustaan kolmanneksi toppariksi. Näin myös Interin moduuli puolustaessa muotoutuu 4-4-1-1: een Cassanon jäädessä yksin ylös – ilman suurempaa puolustusroolia vastustatajan hallitessa palloa.

Tuhlailu kostautuu – reaktiivisuus palkitaan?

Lopulta Milan saa maksaa kovan hinnan ensimmäisen jakson tuhlailustaan, kun Inter tulee tasoihin vastoin kenttätapahtumia – yllätysnimi Schelotton toimesta.

Stramaccioni vaihtaa puoliajalla päittäin laitapakkiensa Zanetin ja Nagatomon paikkoja – varmaankin turvatakseen nopean ja vahvan Abaten nousut Zanettia juoksuvoimaisemmalla japanilaisella. Mutta tämä on vain alkua huippureaktiivisen Inter- luotsin siirroissa.

Kaikki alkaa Cambiasson vaihdon myötä reilun 20 minuuttia ennen ottelun loppuvihellystä. Schelotto korvaa Guarinin oikealla laidalla, joka siirtyy keskustaan – selvästi kuitenkin Cambiassoa ylemmäs. Nyt Inter operoi eräänlaisella 4-1-3-1-1- systeemillä.

Tasoituksen jälkeen Stramaccioni hakee keskustaan lisää suojaa ja tuo kentällä Kuzmanovicin Alvarezin tilalle, jolloin alueella palautuu kahden pohjapelaajan muoto, joskin Gargano lähtee kaksikosta selvästi syvemmälle ja leveämmälle prässäämään – Kuzmanovicin istuessa selvästi kontrolloivampaan rooliin. Nyt mennään taas 4-2-3-1:llä Palacioksen siirtyessä Cassanon alapuolelta vasemmalle laidalle.

Milan saa toisella jaksolla vielä mahdollisuutensa, mutta sen pelaaminen ei nousee enää ensimmäisen nelivitosen tasolle – joko väsymisen tai Interin / Stramaccionin reagoinnin vuoksi. Interin maali ei missään vaiheessa peliä näyttänyt todennäköiseltä ja se yllätti myös Allegrin, joka ikään kuin jäätyy täydellisesti miltei varman voiton lipuessa käsistä.

Niang tuo Boatengin peilivaihtona vauhtia oikealle, mutta joutuu pelaamaan myös tuoreita jalkoja vastaan Chivun tullessa loukkaantuneen Nagotomon paikalle vasemmalle laidalle. Pelkkä peili ei tänään riitä – varsinkin kun sieltä paljastuu vain epäuskoisen ja hölmistyneen Allegrin oma naama.

Loppupäätelmät

Milan jätti käyttämättä etsikkoaikansa ensimmäisellä jaksolla ja sai maksaa siitä kaksi sarjapistettä. Interin pelasi paremmin toisella jaksolla, mutta maali silti kuin tyhjästä – ”jostain”, joskin Abbiati oli venynyt yhteen huippupelastukseen hieman aikaisemmin.

Stramaccioni osoitti jälleen kerran reagoijan kykyjään, mutta silti tasapelin hankkiminen pelkillä valmentajan siiroilla tuntuu tässä kohtaa ylimitoitetulta. Ottelun kulminaatioksi muodostui Hamdanovicin kaksi maagista pelastusta ensimmäisellä jaksolla, jotka pitivät Interin vielä pelissä mukana. Yhden maalin johto on kuitenkin aina vain yhden maalin johto.

Allegrille peli oli karu paluu arkeen: keskiviikkona täydellisesti onnistunut ottelusuunnitelma oli tänään pelkkä muisto, kun A-suunnitelma ei huonosta viimeistelystä johtuen kulminoitunut konkretiaksi. Virkaveli viereisellä teknisellä alueella pysyi reaktiivisena ja yritti kaikkensa – ja sai sen mitä tänään oli maksimaalisesti otettavissa: tasapelin.

Mainokset
Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s