Valmennus

La Doccia – 10 viikon ABC-kiria

Takanani on nyt reilut 10 viikkoa valmennustyötä Italiassa. Tässä tiivistetysti ajatuksieni ABC kyseiseltä ajanjaksolta. Mukana myös D.

A. Accademia Internazionale Calcio.

Seurani.

Seura on kaikki kaikessa. Ilman seuraa ei ole mitään: ei kulttuuria, ei toimintaa, ei kannattajia. Turhaa syytellä kankeita keskusvetoisia liittoja, jos homma ei toimi. Toiminta tapahtuu seuroissa ja se on kaikki mitä meillä on. Ainoa toivomme. Sillä kaikkihan tiedämme, että ne keskusvetoiset liitot eivät toimi.

Accademia Internazionale Calcio on Länsi-Milanossa majaansa pitävä societá, seura, joka on perustettu vuonna 1967 Amadeo Messerotti:n toimesta. Nykyisin seuran presidenttinä toimii hänen poikansa, Marco Messerotti.

A.I.C on perustamisestaan lähtien ollut läheisesti liitoksissa suuren ja mahtavaan F.C Internazionaleen – ensin toimien Inter Campuksena ja sittemmin sen Centro di Formazionena, kehitysyhteistyöseurana.

Internazionalella on Milanon alueella kaksi muutakin seuraa, jotka toimivat sen kanssa Centro di Formazione- yhteistyössä: FCD Enotria 1908 sekä Bresso Calcio SRL.

Käytännössä tämä yhteistyö seurojen välillä tarkoittaa sitä, että pelaajat voivat siirtyä Internazionaleen ilman korvausta. Vaikka pelaajat ovat eri seurassa, yhteistyön kautta pelaajat ovat ikäänkuin myös Internazionalen pelaajia. Vuosittain muutama pelaaja nostetaan kasvattajaseuroista emoseuran akatemiaan.

Valmentajan kannalta yhteistyö Internazionalen kanssa tarkoittaa yhteistoimintaa heidän valmentajiensa kanssa, pelaajatarkkailua ja mm. emoseuran akatemian harjoitusten seuraamista. Valmentajat myös käyttävät harjoituksissa Internazionalen varusteita ja saavat ilmaislippuja heidän kotipeleihin.

A.I.C:n harjoituskeskuksen sisääntuloaulan porteilla komeilevat sen suurimmat saavutukset viimeisen kymmenen vuoden ajalta:

2 Italian mestaruutta (2011 & 2009)

6 Lombardian aluemestaruutta

3 Lombardian alueen cup- voittoa

1 voitto Gothia Cupissa

En sen tarkemmin osaa sanoa kuinka nuo mestaruudet Italiassa juniori-ikäluokissa määritellään, mutta niillä ainakin ylpeillään. Mestaruuksista ja ylpeilystä huolimatta parannettavaa toiminnassa on paljonkin. Todella paljon. Palaan tähän myöhemmin erillisen jutun yhteydessä.

B. Basta.

Basta tarkoittaa, että ”riittää”. Esimerkiksi leipomossa tai lihatiskillä kassan takaa yleensä kysytään, että basta? tai basta cosí? – riittääkö, onko näin hyvä?

Kun valmentaja kentällä tai pukukopissa murahtaa tiukkaan sävyyn basta tai basta, basta! , käskee hän pelaajaa tai pelaajia lopettamaan kyseisen toiminnan. Basta on ollut kovassa käytössä. Nyt riittää saatana!, tekisi kyllä mieli välillä murahtaa myös.

Toimin 2007 syntyneiden poikien valmentajana. Ikäluokassa on vajaat 60 pelaajaa, jotka ovat enimmäkseen joko valittu tai ohjattu meille Milanon pienimmistä seuroista. Otteluissa vastustajan pelaajista tehdyt huomiot ilmeisesti konkretisoituvat kesätauon jälkeen, kun uuden kauden alkaessa harjoituksissa on mukana uusia pelaajia testailemassa kykyjään.

Keskittymiskyky tai sääntöjen ja auktoriteettien kunnioittaminen eivät ainakaan ole olleet tärkeimpiä kriteerejä uusia pelaajia rekrytoitaessa.

Ikäluokan pelaajat on jaettu tason mukaan viiteen ryhmään, A:sta E:hen. Minun ryhmäni on D. A on selkeästi kovatasoisin, mutta C-D hyvin lähellä toisiaan ja E on tasoltaan heikoin.

Huomionarvoista on ollut pelaajien heikko omistautuminen harjoituksissa. Alussa oli paljon vaikeuksia ihan vain harjoitusten vetämisessä siten, että homma pysyy edes kasassa. Ei tarvinnut paljoa vaivata päätä teknis-taktisilla nyansseilla, kun treenit piti vain viedä kunnialla läpi – italian kielellä tietenkin.

Olen puhunut kollegoideni kanssa ja heillä on ollut myös samanlaisia ongelmia ryhmänhallinnan kanssa. Pukukopissa treenien jälkeen yksi valmentaja totesi ihmettelyyni lyhyesti: ”Olemme Italiassa – täällä ei kukaan noudata sääntöjä.” Nauratti ja rauhoitti kummasti myös mieltä.

Harjoittelusta myös lisää jatkossa. Tekniset, taktiset, laatutekijät. Kaikki.

C. Curriculum Vitae

Suomessa minua pidettiin hyvänä valmentaja. Omasta mielestäni en pitäisi itseäni vielä erikoisen hyvänä, mutta tiedän että uupumattoman neuroottinen itsekurini sekä pitkäjänteisyyteni tulevat minusta vielä sellaisen tekemään – ennemmin tai myöhemmin.

Koska Suomi on pieni maa ja vielä pienempi jalkapallomaa, on nopea uranousu siellä mahdollisempaa kuin monessa muussa maassa. Valmensin Suomessa lähinnä junioreita Suomen mittakaavalla keskisuuressa (n. 500 pelaajaa) seurassa ja tein paljon töitä. Lähetin meilejä, kävin ulkomailla, otin yhteyttä, kävin peleissä ja seurasin harjoituksia.

Nostin paikallisen miesten joukkueen ensimmäisellä kaudellani nelosesta kolmoseen ja sain heti kaksi tarjousta kakkoseen. Toinen joukkueista oli vielä edelliskaudella pelannut ykköstä. Myös yksi Suomen suurimmista junioriseuroista osoitti kiinnostusta vielä viime syksynä – vaikka olin ollut 2 vuotta pois joukkuevalmennuksesta – tarjoamalla paikkaa joukkueessa, joka tämän kauden päätteksi juhli ikäluokkansa Suomen mestaruutta.

Italiassa minua ei tunne kukaan ja Suomen saavutuksillani ei ole täällä mitään merkitystä. Täällä olen vain yksi suomalainen valmentaja – italialaisten joukossa. Sain valmennuspestini Accademia Internazionalesta lähettämällä CV:ni saatekirjeellä – niin kuin olin lähettänyt sen kymmeniin toisiinkin paikkoihin. Kahdesta sain vastauksen ja molemmista haastattelun kautta myös hommia.

Toinen työpaikkani on Milanossa toimiva Arsenalin jalkapallokoulu, Arsenal Soccer Schools , joka haki viime keväänä valmentajia avoimella haulla italialaisella työnhaku- sivustolla. Se oli ensimmäinen tärppini ja varmistus sille, että reissuun lähdetään.

Arsenalissa toimin tuntivalmentajana kahtena päivänä viikossa. Ensimmäiset kaksi kuukautta ilman palkkaa apuvalmentajana mm. 2005 ja 2009- syntyneiden ryhmissä. Nöyryyttä on haettu mm. toimimalla 16- vuotiaan apuvalmentajan apulaisena. Huomasin nopeasti kuinka täällä kaikki alkaa alusta. Ihan alusta. Ja hyvä niin, vaikka sitä onkin ollut pariinkin otteeseen vaikea hyväksyä.

Ilmeisen hyvät otteeni vakuuttivat johdon ja sain nyt Arsenalista palkankorotuksen sekä vastuullisemman roolin yhtenä samaisten ikäluokkien valmentajista. Toimenkuvani on kuitenkin tuntivalmentaja, koska en pysty osallistumaan A.I.C- velvollisuuksieni vuoksi Arsenalin pelitoimintaan viikonloppuisin.

CV:n lähettäminen jatkuu. Melkein viikottain tulee lykättyä sitä johonkin suuntaan – aina on toive uudesta, paremmasta mahdollisuudesta. Mahdollisuudesta, jossa pääsisin oppimaan uusia asioita – keskustelevassa ilmapiirissä. Sellainen olisi vielä haussa. (Tästäkin vielä lisää jatkossa.)

Nykyiset paikat ovat jo tähän mennessä poikineet paljon: uusia ihmisiä, uusia ideoita, uusia harjoitteita – ja tietenkin roppakaupalla korvaamatonta elämänkokemusta.

Lähetelkää CV:eitänne!

D. La Doccia. The Shower – suihku.

Kaikki toiminta kiteytyy suihkuun. ”Jokaisen junioripelaajan olisi mentävä harjoituksen jälkeen suihkuun”, kiteytti jo ikivanha (1980- luvulta) Palloliiton Saksan liitolta suoraan kääntämä valmentajien koulutusmateriaali, joita vielä 2000- luvun alun koulutuksissa Härmässä valmentajille jaettiin.

Täällä kaikki pelaajat menevät treenin jälkeen suihkuun. Kaikki. Voitte varmaan kuvitella minkälainen härdelli syntyy, kun noin 11 9-vuotiasta laitetaan pieneen pukukoppiin treenien väsyttämänä suihkuttelemaan. Syntyy iso härdelli. Voin vain kuvitella mitä se on esim 2009- syntyneiden kohdalla, jotka harjoittelevat kanssamme samana päivänä.

Onneksi vuodet luokanopettajan työssä ja vuosittaiset uimareissut pikkunassikoiden kanssa ovat opettaneet tilanteenhallintaa ja varautumista kaikenlaiseen häslinkiin. Myöskään nousevat melutasot eivät ole minulle siis mitään uutta.

Kulttuurisesti toiminta on kuitenkin hienoa kasvatustyötä ja myös lajikulttuurin kunnioittamista. Myös psykologisesti ajateltuna omaan kasvuun ja kehitykseen liittyvät tekijät tulevat tätä kautta myös tutuiksi lapsille. Ihmisiä on erilaisia ja kehoja on hyvinkin erilaisia.

Ikävä kyllä myös koppikulttuurin haitalliset lieveilmiöt – esimerkiksi ylikorostunut maskuliinisuus sekä homofobia elävät kopeissa yhä – myös pienten keskuudessa. Itse olen tietenkin pääkallopaikalla tekemässä työtä sen muuttamiseksi tulevaisuudessa.

Kun olen palauttanut materiaalit paikoilleen, astun koppiin. Kostean kuuma höyry tekee näkyvyyden huonoksi. Joukkueemme dirigente, joukkueenjohtaja – se Suomestakin tuttu uhrautuva vaapaehtoistyöntekijä, yleensä jonkun pelaajan isä – erottaa keskenään riehuvat pojat toisistaan ja huutaa: BASTA, BASTA! Olen todellakin toiminnan keskiössä. Olen ammattivalmentajana Italiassa. Ei sellaista kuin kuvittelin sen joskus olevan – mutta juuri sitä mitä tarvitsen pysyäkseni aktiivisena ja levottomana.

Huomenna lähtee taas varmaan CV liitetiedostona.

”Ciao, sono un allenatore finlandese e vorrei domandare che…”

Liikkeessä. Aina.

Mainokset
Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s