Elämä, Valmennus

Matka kultajunalla

Jokaisen ihmisen elämässä tulee ajanjaksoja, jolloin hän miettii eksistentiaalisia kysymyksiä ja pohtii omaa elämäänsä suhteessa niihin: ”Teenkö elämässäni niitä asioita, joista pidän? Osaanko antaa arvoa arjelle ja elää hyvää elämää? Voisiko elämässäni olla vielä jotain, mikä toisi täyttymyksen lähemmäksi minua?” Kysymyksien tulva on loputon.

Kaiken kaikkiaan ihmisen elämä on varsin hauras. Mitä vaan voi tapahtua hetkenä minä hyvänsä, vaikka kuinka olisimme tehneet järkeviä suunnitelmia ja ratkaisuja sekä ottaneet päivittäiset vitamiinimme.

Pelastuksemme on kuitenkin siinä, että mielemme ei pysähdy tätä elämän haurautta liiaksi miettimään. Kaiken kiireen ja kauppareissujen ohessa kun emme onneksi tällä triviaalilla asialla liian usein päätämme vaivaa. Ja hyvä niin.

Toisten unelmia

Se, miksi tekstini alkaa jälleen jokseenkin pohdiskelevalla jalkapallovalmentajan otteella, johtuu dokumentista. Nimittäin muutama viikko sitten katsoin – reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen – hienon dokumenttielokuvan, Hoop Dreamsin. Se kertoo kahden koripallounelmaa tavoittelen pojan elämästä.

(Jos et ole vielä kyseistä elokuvaa nähnyt ja haluat välttyä juonipaljastuksilta, suosittelen lukemaan tämän tekstin myöhemmin katsottuas elokuvan.)

Idea dokumentille oli yksinkertainen: muutaman hengen kokoinen dokumentaristien joukko etsi Chicagon lähiöistä lupaavia nuoria koripalloilijoita seurattavaksi dokumenttielokuvaan. Puskaradioiden kautta heidän käsiinsä löytyy kaksi poikaa; William Gates sekä Arthur ”Bo” Agee.

Pojat ovat elokuvan alkaessa 13-14- vuotiaita yläkoululaisia ja heillä on yhteinen unelma: pelata NBA:ssa.

Poikien elämää kuvataan läheltä noin 5 vuoden ajan ja dokumentin edetessä katsoja kiintyy yhä syvemmin poikien elämään – sen kaikkiin riemuihin sekä suruihin.

Myötäelä ihmisiksi

Molemmat pojat omaavat tarvittavan potentiaalin – niinkuin varmaan sadat muutkin lähialueen pojat, mutta keskeiseksi näyttää muodostuvan kyky pitää unelmasta kiinni – vaikeimmillakin hetkillä. Jotkut voisivat kutsua tätä unelmista kiinnipitämistä myös peräänantamattomuudeksi, toiset määrätietoisuudeksi tai kyvyksi asettaa itselleen tavoitteita ja viedä ne askel kerrallaan maaliin. 

Mutta yhtä tärkeää on osata myös irroittaa oikealla hetkellä.

Dokumentin hienous on sen herättämissä ajatuksissa. Poikien unelmien tavoittelua seuratessa, alkaa helposti elämään heidän unelmaansa – aivan kuten Williamin vanhempi veli, joka itse ei koskaan saavuttanut tavoittelemaansa NBA- statusta. Hän kertoo elokuvassa omin sanoin kuinka hänellä on nyt veljensä kautta mahdollisuus saada toinen tilaisuutensa.

Katsoja uskoo poikien mukana, haluaa nähdä vaikeuksien taakse ja toivoa parasta. Jokainen poikien kokema takaisku tuntuu myös katsojan henkilökohtaiselta takaiskulta.

Kun William Gates alkaa viimeisenä lukiovuotenaan pohtia jatkoaan, voidaan otteen lipeämisen hetken tuntea olevan lähellä. Ensin hän sanoo Niken järjestämän värväysleirin aikana, kuinka kaikki vain kilpailevat keskenään ja kuinka hän toivoisi jo olevansa kotona.

Lopullinen viittaus Williamin NBA-unelman haihtumiseen tulee, kun hänen mielestään lukiovalmentaja on kiinnostuneempi vain voitoista ja pelaajien saamisesta huippuylipistoihin kuin pojan huolista tai vaikeuksista – elämässä kun on Williamin mielestä muitakin tärkeitä asioita kuin vain koripallo.

Kenellä on oikeus olla pettynyt?

Lopulta kummastakaan pojasta ei tule NBA-pelaajaa. Lähes kolmituntisen dokumentin loppua kohden vuoden nuorempi Arthur nousee katsojan odotuksissa Williamin ohi lähemmäksi läpimurtoa ja pelaakin lopulta vielä pidempään college- sarjoissa. William, josta odotettiin jo lukiossa koulunsa seuraavaa suurta pelaajaa, lopettaa pelaamisen pariksi vuodeksi kokonaan yliopistossa.

Se miksi dokumentti ravistelee, on sen kyky asettaa katsoja rooliin, jossa hän luo odotuksia toiselle ihmiselle. Odotuksia, jotka perustuvat kiintymiseen, myötäelämiseen tai omien haaveiden sekä odotuksien täyttymiseen. Kuinka helposti saatammekaan alkaa myötäelämään toisen elämää ja asettamaan sille tietynlaisia odotuksia?

Tosiasioiden edessä, poikien NBA- unelman raunioilla,pettymys valtaa katsojan mielen ensimmäiseksi. 

Kummastakaan ei tullut NBA- pelaajaa. Heillä oli tavoite, unelma, potentiaali. Kaikki mahdollisuudet, mutta unelmat eivät toteutuneet. Tämä on suuri pettymys. Vai onko?

Miksi me petymme toisten ihmisten puolesta? Ja vieläpä asioista, joista he itse eivät tunne pettymystä. Miksi tuomitsemme dalla vallet ja muut ”maitojunalla” palaavat hetkellä, jolloin jonkin asian tavoittelu on tullut tiensä päähän? 

Saammeko siitä itse jotain, että voimme todeta jonkun toisen epäonnistuneen jossain?  Ja varsinkin silloin, jos tämä kyseinen henkilö on yrittänyt tavoitella jotain normaalia suurempaa vieläpä suurilla puheillaan tai vankkumattomalla itseluottamuksellaan.

Ihminen, joka uskaltaa unelmoida julkisesti, asettaa itsensä vaikeaan asemaan. Hänelle on odotuksia. Eikä pelkästään omasta puolestaan vaan ennen kaikkea muiden toimesta. Ja näiden odotuksien kanssa painiminen on lopulta sitä vaikeinta. Miten olla rehellinen itselleen ja kohdata muiden ristiriitaiset odotukset.

Mutta milloin on aika päästää irti?

En usko irti päästämiseen. Ote ja unelmat vain muuttuvat.  Ja mielestäni muutoksen aika on silloin, kun tavoittelija itse kokee katalyytin tulevan ulkopuolelta – eikä omasta itsestään.  Ja silloin vaaditaan rehellisyyttä ensiksi itselleen ja tämän jälkeen vain pitäytymään siinä.

Kun ihminen tavoittelee elämässään jotain, hän pystyy muun muassa keskustelemaan itsensä kanssa, asettamaan itsensä mitä ihmeellisempiin paikkoihin, kohtaamaan mitä ihmeellisimpiä ihmisiä, tutustumaan mitä ihmeellisimpiin kulttuureihin. Kuinka ihmeessä tällainen tavoittelu voisi koskaan johtaa pettymykseen?

Ja kun nämä unelmoijat joskus palaavat, palaavat he aina kultaisella junalla, junalla, joka on lastattu mitä ihmeellisimmillä rikkauksilla.

Elämää ja unelmia pohtien,

Valmentajanne Italiassa

Mainokset
Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s